maanantai 29. kesäkuuta 2015

Hyvä päätös

Tämä TIXiltä lainattu teksti sai minut ajattelemaan, kuinka itsekäs olenkaan, kun jo päätin jälleen kerran, että elämäni on nyt tässä. JA PISTE. En kestä enempää kipuja, särkyjä, epävarmuutta maailmantilanteen takia, kuulla uutisia Kreikan kansasta ja kuinka siellä menee huonosti. Haen sen verran huumeita, että mun osalta saa olla LOPPU...



Minä tahdon tehdä hyvää elämässä.

Jos lähtisin täältä nyt,
mitä kaikkea jäisikään kesken?

Jos jättäisin maailman taakseni,
kuinka monta itkevää sielua jäisi jälkeeni?

Jos minua ei enää olisi,
kuka täyttäisi minun paikkani?

Ei ole ketään toista,
joka hoitaisi minun velvollisuuteni.
Vain minä olen vastuussa siitä.

Minäpä täytän tehtäväni.
Kukaan ei pakota siihen.
Saan itse päättää 
tehdä hyvää.

Viimeinen päätökseni
voi olla joko hyvä tai huono,
Valitsen siis hyvän.

Minä voin jäädä tänne 
parantamaan maailmaa pienillä teoilla
tai sitten lähteä ja jättää jälkeeni kipua ja tuskaa.

Ei maailmaa voi kokonaan muuttaa,
mutta jokainen hymy tekee maailmasta
hiukan mukavamman paikan elää.

Laita hyvä kiertämään.

Rakkautta ja rauhaa! 

huono olo


Oksettaa
vuoroin viluttaa
sitten taas hiottaa
vähän kuumetta
HUONO OLO
väsyttää
selkää ja olkavartta särkee
hajoan

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Sammunut älypuhelin

Kuinka olenkaan riippuvainen siitä, että olen tavoitettavissa ja puhelimeni päässä on joku, jolle soittaa. Eilen olin onneton, kun en saanut puhelinta toimimaan. Se oli mustana ja kuuma kuin tulikekäle. Eloton, valoton, musta laatta. Se oli ollut siinä auringonpaisteisella pöydällä pari tuntia ja luulin sen jo simahtaneen. Mutta se antoi elonmerkkejä kilahtamalla aika ajoin, kun sähköpostiviesti saapui. Etsin ohjetta lehtisestä, joka tuli puhelimen mukana kaupasta. Siinä ei ollut mitään sammuneesta älypuhelimesta.

Rupesin googlaamaan ohjetta, mitä voisin puhelimelle tehdä. Silmiin osui tekstejä MITÄ EI SAA ruveta tekemään vaan antaa asiantuntevan huoltajan tehtäväksi, Eurot pyörivät silmissäni, ei mulla näin loppukuusta ole rahaa mihinkään. Ja sitten sattumalta löysin sivun, missä puhuttiin puhelimen resetoimisesta. Minä, keski-ikäinen täti en ole kuullutkaan moista sanaa. Vaan HYVÄ MINÄ, sain puhelimen toimimaan parilla napinpainalluksella.

Kyllä ohjekirjassa saisi olla moiset ohjeet vai tietääkö nykynuoriso, jotka  syntyvät älypyhelimen viereen  ja jo äidinmaidossaan imevät kaiken tiedon, josta meikäläinen on jäänyt paitsi, koska minun nuoruudessani ei ollut tietoakaan älypuhelimista.

Olo tuntui huojentuneelta ja orpo kaikerrus sydänalassani hävisi, kun kännykkä heräsi eloon ja näytti taas ajankulkua, kuvia ystävistäni, joille voin soittaa. Kuuntelin kolmea puheviestiä, mutta se onkin sitten jo toinen tarina.

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Toivo hakusessa



Löytyi 30 jaetta Raamattu 1933/38 tekstistä TOIVO.
Ja niin on vaivaisella toivo, mutta vääryyden täytyy sulkea suunsa.
Niin käy kaikkien niiden, jotka unhottavat Jumalan, ja jumalattoman toivo katoaa,
Silloin olet turvassa, sillä sinulla on toivo; tähystelet-käyt turvallisesti levolle,
Katso, hän surmaa minut, en minä enää mitään toivo; tahdon vain vaellustani puolustaa häntä vastaan.
Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.
(40:28) Katso, siinä toivo pettää; jo sen näkemisestä sortuu maahan."
(9:19) Sillä ei köyhää unhoteta iäksi, eikä kurjien toivo huku ainiaaksi.
Vanhurskasten odotus koituu iloksi, mutta jumalattomien toivo hukkuu.
Vanhurskaitten halajaminen vie onneen, jumalattomien toivo vihaan.
Sinä Israelin toivo, sen vapahtaja ahdingon aikana, minkätähden sinä olet kuin muukalainen maassa, kuin matkamies, joka poikkeaa majaan vain yöpyäksensä?
Israelin toivo, sinä Herra! Kaikki, jotka sinut hylkäävät, joutuvat häpeään. "Jotka minusta luopuvat, ne kirjoitetaan tomuun. Sillä he ovat hyljänneet elävän veden lähteen, Herran."
Sinulla on tulevaisuuden toivo, sanoo Herra: sinun lapsesi palajavat omalle maalleen.
Sen näkee Askelon ja peljästyy, ja Gassa, ja vapisee kovin, ja Ekron, sillä sen toivo joutuu häpeään. Ja Gassasta hukkuu kuningas, eikä Askelonissa enää asuta.
Tulkaa takaisin varustukseen, te vangit, joilla on toivo; myös tänä päivänä minä julistan: kaksin verroin minä sinulle korvaan.
Mutta kun hänen isäntänsä näkivät, että tulojen toivo oli heiltä kadonnut, ottivat he Paavalin ja Silaan kiinni ja vetivät heidät torille hallitusmiesten eteen.
Mutta kun ei aurinkoa eikä tähtiä näkynyt moneen päivään ja kova myrsky painoi, katosi meiltä viimein kaikki pelastumisentoivo.
jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.
mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.
Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo,minkä näkee?
Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo.
Mutta toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, niin että teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta.
Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.
Koska meillä siis on tämmöinen toivo, niin me olemme aivan rohkeat
Emme kerskaa yli määrän, emme muiden vaivannäöistä, mutta meillä on se toivo, että teidän uskonne lisääntyessä me oman vaikutusalamme mukaan kasvamme teidän keskuudessanne niin suuriksi,
ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään
joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo.
Mutta me, jotka olemme päivän lapsia, olkaamme raittiit, ja olkoon pukunamme uskon ja rakkauden haarniska ja kypärinämme pelastuksen toivo.
Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti,
-sillä laki ei tehnyt mitään täydelliseksi-mutta sijaan tulee parempi toivo, jonka kautta me lähestymme Jumalaa.
jotka hänen kauttansa uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että teidän uskonne on myös toivo Jumalaan.

TOIVO-teksti löytyy siis joka päivälle. Älä ole sieluni toivoton.

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Pamin lumoissa

Juhannus on ohi. Ei juhlittu. Niin mitäänsanomattoman tylsää, koska ei edes kokkotulia käyty katsomassa. Mieleni on muuttunut mustaksi ja onnellisuuden tunne kadonnut tuhkana tuuleen. Nieleskelen tyhjää ja haen keksipaketin keittiöstä. Ei nämä keksit ole mitään lalihduttajan ruokaa, mutten välitä. Vehnäjauhoja, sokeria, rasvaa (palmu, rapsi, kookos, palmunydin), vaniljanmakuinen täyte (20% sokeria), vanillinia, stabilointiaine (E407) ym. E-aineita vino pino.

Ahmin 10 keksiä putkeen ja alkaa ällöttää sokerin maku suussa. Alkaa tehdä mieli suolaista grillimakk,araa. YÄK! Sanoo järki, mutta en edes yritä torjua ajatusta rasvaisesta, suolaisesta hiukopalasta. Ja sitten nukkumaan, mutta jotta hetipian olisin autuaammilla mailla ajattelin nielaista ilta- ja yölääkkeiden lisäksi yliannoksen Loratzepamia. Klo 21.30 odottelen lääkkeiden vaikutusta. Mieheni nukkuu jo. Hän nukkuu 12-14-tuntisia uniaan. Nukumme yhdessä. Voi kun olis tehokkaampia rauhoittavia lääkkeitä. tuo pami on niin lyhytvaikutteinen ja hidas. Eikä pienet annokset tapa. Minä haluaisin kuolla! Olen nähnyt tätä elämää kylläkseni. En jaksa pitää yllä kulissia, että kaikki on hyvin. Elämä hymyilee - hetkittäin, mutta sitten taas vajoan synkkyyteen. Miten lienee sokeriarvoni nyt, kun mahasta imeytyy sokeriannos, joka oksettaa ja rasvamakkara, joka yököttää.

Päässä kohisee ja korvat suhisevat. Verenpaine on varmaan koholla. 151/80 . Pulssi 78.
Verensokeri 8,6.ei ole mitään syytä huoleen. Ei mitään hälyttävää. Hyvää yötä!




perjantai 19. kesäkuuta 2015

Hyvää juhannusta !


Iloista juhannuksen aikaa !



Kaunis usva hiljaa järvelle katoaa.
Aurinko kultaa koivuhaan
ja laine lyö rantaan rauhaisaan.


Käen kukunta jo viimein vaimenee,
uinuu lapsi tuoksussa ruusujen.


On hetki aikaa olla hiljaa.
Soi tuulessa viesti kesäinen:
Nyt on aika juhannuksen.


* * *



sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Monarkian häämenot ja ministereiden palkat

Eilis-iltaisen naapurimaamme Ruotsin kuninkaallisten hääseremonioiden seuraamisen jälkeen innostuin dialogiin erään ruotsalaisen tuttavani kanssa pohtimaan häiden auheuttamaa menoerää ruotsalaisille veronmaksajille. Hän oli kovin myrtynyt näkemästään loistosta ja mitä, se kaikki on tullut maksamaan. Hän kirosi koko monarkia-kulttuurin ja mitäpäs minä siihen mitään vastaansanomaan. Huomautin vain, että kyllä tämä tasavaltalainen eduskunnan ylläpitokin ministereiden huippupalkkoineen tulee kalliiksi veronmaksajille. En ruvennut tätä hallintotapaa enempää kehumaan, vaikken oikeastaan muunlaista hallintotapaa haluaisikaan Suomeen.

Ja ajattelin minä sitäkin, että kaipa ne ministerit ovat palkkansa ansainneet. Ovat kokoustaneet öitä myöten ja yrittäneet talousvaikeuksissa olevaa isänmaatamme pitää pystyssä ja vältellä kreikkalaiseen elämäntyyliin ja taloudenpitoon joutumista. Vaikka kyllä hieman kateeks'  käy, kun pankkitilini saldoa katselen. Pitäisi tulla toimeen kymmenesosalla siitä, mitä ministeri saa pankkitililleen joka kuukausi puhumattakaan kulukorvauksista ym. avustuksista, joita kansanedustajatkin saavat. Entäs ne kansanedustajan eläkkeet?!?

Kun noita raha-asioita jäin ajattelemaan niin olin yxkax kovin pirteä enkä yrittänytkään paneutua maate, vaan keräsin nettiryhmäämme varten kuvia ja juttuja Ruotsin kuninkaallisista häistä. Katsoin yhä uudestaan prinssi Carl Philipin ja prinsessa Sofian häätanssivideota netissä. Ihastuin tähän pariin ja heidän lempeät silmäyksensä toisilleen saivat minut onnen kyyneliin. IIIHANAA, että he saivat toisensa. Prinssi on komea ja prinsassa on kaunis. Rakkaus heidän välillään ja leveä hymy kasvoillaan loivat valoa ja lämpöä koko televisiota ja nettiä seuraavalle maailmalle.


lauantai 13. kesäkuuta 2015

Keski-ikäinen

Olenhan sen tiennyt jo pitkään olevani keski-ikäinen. Mutta tänään tein testin. Teepä tästä sinäkin!

"Ikä on vain numero. Jotain henkisestä iästämme kertoo se, millaisia esineitä kotoamme löytyy."

NO JOO, meiltähän löytyy tallentava digiboksi, seinäkalenteri, kenkälusikka (itseasiassa monta kenkälusikkaa), herätyskello, keittiöradio, nahkasohvia olohuoneessa, digipokkari, ompelukone, valokuvia kehyksissä ja taskulaskin. Nämä esineet kertovat, että olemme tukevasti keski-ikäisiä.

Keski-ikää on mukava elää. En ole niin epävarma itsestäni kuin nuorena olin. Puoliso on tottunut tapoihini ja yhteiselämä sujuu liiankin hyvin. Lapset ovat kasvaneet ja lentäneet omiin koteihinsa. Heistä ei tarvitse huolehtia. Vanhemmat siis isämme ja äitimme ovat kuolleet. Heistäkään ei ole enää huolta.

MItäs muita hyviä puolia tässä keski-iässä onkaan? Menen kahville ja kysyn mieheltäni. Jatkan myöhemmin tätä postausta.

 - - - - - -

Eipä tässä nyt ehdikään tänä iltana keski-ikäisyyttä pohtimaan. Seuraan prinssi Carl Philipin ja Sofia Hellqvistin hääjuhlaa Yle Areenasta. Jo on hyvin pukeutuneita daameja ja miehiä frakeissaan! Tiarat ja jalokivet säihkyvät kilpaa hääparin hymyjen kanssa. Kukkakoristeet kuninkaallisen linnan kirkossa ja illallissalissa lumoavat Aikuisen naisen kauneudellaan. Vaaleanpunaisia, oransseja ja roosanvärisiä ruusuja! Ihanaa!

Ruotsin prinssi Carl Philip ja Sofia Hellqvist astuivat alttarille


OIHH, miten nuoria ja kauniita he ovatkaan!
Keski-ikäisen Aikuisen naisen silmiin nousee onnen kyyneleitä, koska
rakkaus loistaa parista kauas.
IIIHANAA, että he saivat toisensa!

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Olen onnellinen

En malta mennä nukkumaan, vaikka tiedän, että unirytmilleni ei tee hyvää valvoskella näin myöhään. Olen tutustunut uusiin blogeihin ja BLOGIPOLKU on tullut tutuksi. Blogistaniassa on niin monia uusia blogeja, joihin haluaisin syventyä - ja löytöjä: kirjoitettuja helmiä, ajatuksen lentoja, joita kerätä muistiini. Olen löytänyt tosi hyviä kirjoittajia ja mielenkiintoisia blogeja, joita seurata. Ihanaa, kun taas jaksan lukea tuntikaupalla - väsymättä ja innostuneena.

Muistan ankeat ajat, jolloin en pystynyt keskittymään teksteihin 10 minuuttia pitempään ja unohdin sitä mukaa kuin luin, mitä edellä oli kirjoitettu. Toisin sanoen oli jokseenkin mahdotonta saada selvää tekstien juonista ja ajatuksenkulusta. Se rasitti minua suunnattomasti. Olen aina ollut ahkera lukija ja blogimaailma on kiehtonut minua jo vuosia. Mukavaa, kun voin keskittyä/ pystyn keskittymään taas teksteihin ja lukeminen onnistuu ajatuksen harhailematta ja puuroutumatta niinkuin tässä välillä kävi.

Kello raksuttaa seinälläni kovaäänisesti. Päivällä sitä ei huomaa. Mutta näin hiljaisessa talossa keskellä yötä se kuuluu ja huomaan sen äänen, kun pysähdyn ajattelemaan, miten kertoa teille nykyisestä elämästäni.

Terapiani on loppunut. Ikävöin kuntoutusohjaajaani. Haluaisin mennä tapaamaan häntä. Oli toisaalta antoisaa käydä hänen luonaan monen vuoden ajan ja yrittää aina selittää hänelle, mitä minulle kuuluu. Toisinaan se oli kovin vaikeata, kun en oikein ymmärtänyt itseäni ja tunteet riepottelivat sellaisella voimalla, että olin sanattoman työlääntynyt olemiseeni. Lääkkeet tuntuivat tahmaan-nuttavan ajatuksenjuoksuni ja toisaalta koin, että en pysy kärryillä siitä, mitä päässäni pyörii. Ajattelun ryntäily ja unohtelu oli tosi rasittavaa kokea.

Nyttemmin ei ole enää tuota riepotusta ja ajatuksenjuoksuni sujuu vaikeuksitta. Tuntuu hyvältä, kun pystyn kirjoittamaan taas sujuvasti - ajatusteni katkeamatta. Elämässä on mieltä ja olen onnellinen.

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Hullu maailma - hurjat uutisotsikot valvottavat minua

Kumma, kun ei nukuta, vaikka olen syönyt ilta- ja yölääkkeeni ja ne kaikki väsyttävät ja tavallisesti saavat silmäni luppasemaan tunnin kuluessa niiden ottamisesta. Olenko tullut immuuniksi niille vai onko tämä oloni - minun tietämättäni - niin vilkas (en nyt keksi parempaakaan sanaa kuvaamaan olotilaani) niin että ajatukset laukkaavat mielessäni. En siis kuitenkaan koe mitenkään rauhattomaksi tai pelokkaaksi oloani. Ne tunteet ovat aiemmin tehneet minusta unettoman. Ehkä EI olisi pitänyt lukea uutisia näin myöhään - on jo puoliyö. Mieleni laukkaa kierroksilla niin että kaiken maailman blogitekstit, Timo Soinin ryöpytykset, Anna Abreun tatskat, sähkökatkosten seuraukset ja myrskypuhurituulien aikaansaannokset kiertävät kehää ajatuksissani.

Iltasella olisi parempi kuunnella hiljaista, klassista musiikkia ja antaa mielen vaipua unien pumpuliin. Mutta minä siis erehdyin lukemaan netistä Iltasanomien uutiset, MSN Suomi verkkosivujen uutisotsikot ja Helsingin Sanomien pääuutiset sekä kotimaan uutisia. Enkä pääse eroon tähtien damaattisista laihdutuskuvista - ja ajatuksesta, että minunkin olisi laihdutettava pois ne 10kg, jotka ovat tulleet kannettavakseni viimeisten kuukausien aikana niin että kävelystäni on tullut ylivoimainen rasite, joka saa minut puuskuttamaan jo sadan metrin matkalla. Minulle on kertynyt ylipainoa ainakin 50kg. Kuvittelepa itsesi kävelemään 50 kg:n säkki selässäsi - tai siis mahasi päällä (mun ylipainoni on kertynyt pääasiassa mahaan). Kyllä se panee kenen tahansa puuskuttamaan!

Ihan hulluja uutisotsikoita luin mm."90-vuotias mies toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja ajoi sukulaisen autotallin ovien läpi" ja "Teksasilainen isoäiti koki aikamoisen yllätyksen, kun hänen lempimyslipatukkansa kääreestä tipahti pussillinen valkoista jauhetta" ja "vaippa-ikäinen, pieni lapsi toikkairoi yksin katolla" jne. Tällaiset uutisvideot saa ajattelemaan, että on tämä maailma ihan pähkähullu, kun karkkipatukasta löytyy huumejauheita ja kaikkea muutakin päätöntä tapahtuu. . .

En tiedä nyt, miten tästä selviän unien maille. Olisiko otettava ylimääräinen nukahtamislääke ja yritettävä vain rentoutua? Huokaus! Pakarat puutuvat työtuolilla istumisesta. On lopetettava tässä teitokoneen äärellä istuskelu. Hyvää yötä!

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Runotorstain 371. haaste: Ele

Kasvoillaan hymy
kuin auringonsäteiden valo
hän tervehti minua.

Lämmin aalto hulmahti sisimpääni.
Tervehdys kuin tuulahdus
hiveli mieleni aurinkoiseksi.

Tuo ystävällinen ele:
vain pari sanaa ja hymy
ankean päiväni pelastus.