sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Vaikea vuosi takana

Ukkokultani yskähti kamarissa ja minä alan kirjoittaa klo 2.30 virkeänä kuin peipponen kevätaamuna. HUOKAAN PIIITKÄÄÄÄN, koska olisin halunnut nukkua koko yön läpeensä aamukahdeksaan asti, mutta tässä sitä ollaan: kirjoittamassa teille, rakkaat lukijat!

 Olemme joulukuun lopussa ja neljän päivän päästä on Uusi Vuosi  2015. Aika mataa sekunti kerrallaan. On veikeen haikeeta jättää muistoihin tätä vuotta 2014. Viittaan postaukseeniElämää eteenpäin ja totean menneestä vuodesta vain sen, etten halua elää sitä uudelleen.

VAIKEA VUOSI! Olen pantannut vaikeuksieni puhumista tai edes kirjoittamista ihan turhaan ja suotta. Olen oppinut näyttäytymään  "hyvin menee" -ilmeellä, vaikkakin vaikeata on aina näyttää iloista naamaa. Useimmiten en ole pystynyt surujani salaamaan. Miksi pitäisikään?!?! Kun on surullinen, on saatava se näyttää koko maailmalle. Alan päästä jaloilleni ja irti siitä ryöpytyksestä, jonka äitini poismeno aiheutti. Kuvasin sitä pyörremyrskynä, joka repi minut juuriltani, Vieläkin mielessäni velloo ja kuplii äitini kuolema, joka tosin on suonut vapauksia olla nyt loppuvuoden oma itsensä. Huokaan piitkään. Olen kirjoittanut kyllä äitini poismenosta varmaan kyllästyksiin asti, Ja aion vielä jätkaa tulevissa postauksissanikin.

Paljon on kirjoittamatta, mitä hänestä ja suhteestämme kertoa. Tosin minua sitoo vanha periaate, ettei kuolleista pidä puhua pahaa. PAHA ÄITI on tabu, josta ei voi kirjoittaa enkä oikeastaan haluakaan nähdä häntä pahana. Mutta olemme kaikki omalla tavallamme pahoja, emme aina ymmärrä toisiamme, kiistelemme mielipiteistä, sodimme keskenämme. Tämä kaikki on inhimillistä. Olemme toistemme vaikutuspiirissä. Haluamme, että toiset näkisivät meidän meidän omalla tavallamme. Kaikilla ei ole halua ajatella, miltä toisista tuntuu oma käyttäytymisemme. Olen itsekin sortunnut itsekkyyteen, omahyväisyyteen ja jopa ylpeyteen, johon ei ole aihetta.

Odotan uudelta vuodelta paljon hyvää, joita luettelinkin jo edellisessä postauksessani. Uusia ystäviä toivon kaikkein hartaimmin. Olen viettänyt aikaa omissa ajatuksissani jo KAUAN. Haluan jakaa niitä toisille, haluan kommentteja ajatuksilleni ja tahdon uutta ajateltavaa, nähdä elämää toisten silmin. On rikkautta saada olla vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Minua on alkanut jälleen kiinnostaa elämä toisissa kulttuureisssa, toisissa maissa sekä kotimaan monet ilmiöt, tapahtumat ja ihmiset. Lueskelen taas parin kolmen kuukauden tauon jälkeen blogejanne, joite te hyvät blogiystävät kirjoittelette. Lukulistallani on useampia blogeja kuin olen marginaaliini kirjannnut. Harkinnassa on täydentää blogiluetteloa, uusia blogini ilmettä ja kirjoittaa useammin. Katsotaan, mitä uusi vuosi 2015 tuo tullessaan! Kiva, kun kävit taas lukemassa tätä sepustustani!



lauantai 27. joulukuuta 2014

Joulu on lusittu

Joulu on ohi ja jäänyt muistoihini eräänä tylsimmistä päivistä. Joutilaita päiviä. Ei ollut sellaista joulumieltä kuin ennen. (Johtunee siitä, että suren äitini kuolemaa ja suren sitä, etten enää voi viedä hänelle joululahjoja, -kukkia tai mitään muutakaan, jota suunnittelin viime jouluna vuosi sitten vieväni hänelle. Mutta veinkö, en muista.)

 Muisti pätkii pahemman kerran. Hyvä kun muistan oman nimeni. Olenko tullut vanhaksi vai miksi aistitkaan eivät ole kunnossa. Jouluruoat eivät maistuneet miltään. Tosin söin halukkaasti Servican aterian jouluna. Mutta itku oli kurkussa. Muistelin jouluaterioita, jotka joskus viime vuosituhannella teimme yhdessä mieheni kanssa. Tunsin itseni kovin viluiseksi koko joulun ajan, vaikka vedin päälleni yöpuvun, fleecehousut, fleecetakin ja lämpimän tunikan ja kolmet villasukat.

Oma rakas Mörrimöykkyni oli kovin vaisu kanssani koko joulun. Vain kissat ilahduttivat sekä hänen että minun jouluani. Kissat osaavat olla hellyttäviä ja tulla lähelle, puskea päätään käsiimme ja kerjätä silityksiä. Olen henkeen ja vereen asti "kissaihminen" enkä ymmärrä, että jotkut eivät voi sietää kissoja.

Vielä muutama päivä tätä vuotta ja sitten Uusi Vuosi tuonee uudet tuulet elämäämme. Suunnanmuutos positiiviseempaan suuntaan ja ehkä elämämme alkaa maistua hyvältä, tyydyttävältä ja elämisen arvoiselta. Odotan paljon vuodelta 2015: rakkautta, iloa, mielenrauhaa, uusia ystäviä, entisten ystävieni paluuta elämäämme, yhteyttä uskon sisarien ja -veljien kanssa, "jokapäiväistä leipää" ja ennenkaikkea yhteyttä Jumalani kanssa joka päivä, joka hetki, myös vaikeina aikoina.




sunnuntai 21. joulukuuta 2014

TERVEHDYS


Mummoni vanhalla postikortilla toivotan kaikille blogini lukijoille 

TUNNELMALLISTA ja MUKAVAA JOULUA!

tiistai 16. joulukuuta 2014

Sairaskertomus

Oon ihan romuna. Selkää särkee, oikea jalka kipuilee, vasenta olkavartta jomottaa, sydän lyö epätahtiin. Olen stressaantunut, koska en ole vielä saanut kämppäämme järjestykseen.

 Kulkuväylä huoneesta toiseen on sentään selvä. Mutta pussukoita ja laatikoita on siellä täällä vielä. En tiedä, uskallanko panna loput äidin vaatteet (joita ajattelin jonkun voivan käyttää) pesu-koneeseemme pyörimään. Niissä on outo haju, jota epäilen homeeksi.

 Pesukone olisi huollettava ja palovaroitin testattava, onko sen patterit kunnossa. Paljon muutakin tehtävää pyörii mielessäni. Mutta joulun takia en aio enempää stressata itseäni. Otin esille pöydällemme joulukoristeita. Levitin punaisen liinan laatikoston päälle. Olen poltellut lämpökynntilöitä tulivuori-kynttilänalustalla. Torttutaikinalevyt panin pakkaseen. Ajattelin ensin heittää ne biojateastiaan... Olen siirrellyt huonekaluja mm. kääntänyt yhden pöydän parempaan asentoon. En ala kertoa, miten monimutkainen toimitus se oli. . .

Stressivatsani huutaa apua. En muistanut mainita siitä lääkärille tänään hänen luonaan käydessäni. Selkäni tutkittiin ja röntgenkuvattiin. Lääkäri sanoi, että seuraavan kerran, jos tulee sydänoireita, pitää mennä heti päivystykseen. Viimeksi sydänkivut kestivät 1½ tuntia, ennenkuin hiipuivat pois.

Sanoin ukkokullalleni, että annettaisko joulun mennä ohi - - - (tarkoitin: tekemättä siitä suurempaa numeroa. Ei joulukuusta, ei valoja parvekkeelle ja ikkunaan. Surullista! En jaksa luoda joulua meille. Äidin kuolema painaa mieltä. Menen peiton alle ja nukun huomisen päivän.



s


lauantai 13. joulukuuta 2014

Mieleni myllerryksessä

Mieleni on  ollut aikamoisessa myllerryksessä viime aikoina.

Olen lajitellut äitini asunnosta tuotuja tavaroita ja vaatteita poisheitettäviin, kunnollisiin pestäviin ja lahjoitetuiksi kelpaaviin. Myytäväksikin olen harkinnut joitakin vaatteita. Muista tavaroista on sitten ollutkin vaikea luopua. Mutta annoinpa "perinnöksi" äidin huonekalut, kosketinsoittimet, posliininuket ja kitaran. Toivottavasti niiden käyttäjille tuli hyvä mieli.

Olen miettinyt elämääni ja kulkenut sellaisissa alhoissa, jotka ovat saaneet mieleni kovin matalaksi. Vain Jumalan armo on antanut voimaa elää eikä tehdä itsaria. Itsesyytökset ja taivaskaipuu oli viedä hautaan. Nyt elämä alkaa maistua hyvältä. Tiedän, etten ole yksin. On paljon rakkaita ja rakastettavia ihmisiä, jotka haluavat minun elävän.  Ystävien osanottotoivotukset äitini kuoleman johdosta ovat merkinneet paljon. Jumala haluaa minulle kaikkea hyvää. Enkelit ovat olleet apunani ja tukenani. Mieheni rakkaus minua kohtaan on tosi tärkeää ja merkittävää elämässäni.

Olen huomannut, että minulla on paljon annettavaa lähimmäisilleni, ystävilleni ja Elämälle. Miksi siis kadota maailmasta oman käden kautta ja tuottaa surua heille. Annan elämäni Jumalan käsiin ja olen onnellinen. Taivaallinen rauha on laskeutunut sisimpääni kaiken sen tunnemyrskyn jälkeen, jonka äitini kuolema aiheutti. Olen surullinen siitä, että äitini nukkui pois, mutta uskon tapaavani hänet viimeisenä päivänä, ylösnousemuksen aamuna. 

torstai 4. joulukuuta 2014

Hauta

Pääni humisee tyhjyyttä ja suoleni kurnivat. On lounasaika. Niin paljon ja niin suunnattoman ikävää on tapahtunut elämässäni, ettei oikein tee mieleni mennä syömään ruokaa. Mutta jotainhan sisään on ahdettava, etten kuole nälkään. Tosin vararavintovyöhykkeitä on ympärilläni enemmän kuin tarpeeksi. Ei tekisi yhtään pahaa olemukselleni laihtua - paljon.


vein äitini haudalle kukkakimpun jossa oli seitsemän keltaista ruusua, keltaisia ja liloja harsokukkia kallankukkia - - - ja paljon kyyneleitäni. Olen surun vallassa ja itkenyt kyyneleeni loppuun. On kovin tyhjä olo.