tiistai 29. huhtikuuta 2014

Yksinäinen


Orpo olo. Olen yksinäinen. Enkä edes halua ketään tähän, sillä saattasin räjähtää, ruveta rähisemään tyhjänpäiväisistä asioista. Minua pännii, että piti käydä taas pankki- ja apteekkiasioilla. Ihan jokapäiväisiä asioita, jotka toiset tekevät sen kummemmin ajattelematta. Mutta minulla meni energiaa (turhaan) ujosteluun kaupungilla. Tuli tutunnäköisiä naamoja vastaan enkä tiennyt, ketä he ovat. Olisko mun tervehdittävä ja huomioitava jotenkin. Ahdisti ajatus ylittää tori ja kohdata katseita, tuntemattomia ja tuttuja naamoja.

Olin suunnattoman kiitollinen kaupungin suunnitelijoille torin alitusväylistä, jonne menin. Siellä ei ollut juuri ketään. Pääsin torin toiselle laidalle tapaamatta tuttuja, naureskelevia ukkoja ym, jo tutuiksi tulleita torimyyjiä sekä tutunnäköisiä naamoja, joita en nyt siedä ensimmäistäkään tähän epämääräisen ikävää oloani sekoittamaan.

Yksinäisyys on niin tuttu tunne, että koen oloni jopa turvallisemmaksi yksinäisenä kuin esimerkiksi (tutussakaan) seurassa. Metsä ja kuvat metsästä rauhoittavat mieleni. Hömppä olo, siis sekavien tunteiden vyyhti mielessäni, keriytyy kerälle ja olen taas kasassa. Kaupungilla tunnen itseni hajoavan. Minuuteni liukenee ihmispaljoudessa kuin vesiväri veteen. Ihmiset tuovat yhä uusia värejä veteen ja pian se on likaisen mustaa... En pidä mustasta väristä, varsinkaan rusehtavasta tummuudesta. Se on kuin kuolleet lehdet tai eläimen raato.

Mites sen vanhan laulun sanat: "... mä oon orpona, mutten orjana..."
Tapio Rautavaaran laulama Orpopojan valssi 

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Pahalla päällä


Huomenta! Parempi kun vaan menette hiljaa pois.
niin ei satu pahasti.
Olen pahalla tuulella.



sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Masennus

Mie en jaksa. Mie en jaksa ymmärtää. Mie en välitä, vaikken ymmärtäiskään. Pääni posahti. Sulake sammui. Pimeys yllätti. Hyvää yötä!


Ähinää ja puhinaa

Ensiksi imotan, että siirsin kuvat minusta KUVIA-sivulle. Ja sinne saatan tuoda lisääkin kuvia meidän perheestä. Joskus. Myöhemmin.

Joku jeeveli on mennyt muuttamaan värejäni tietokoneeni sivuille. Mörrimöykkykohän on painellut nappuloita summanmutikassa..........ja hidastunutkin tämä r***tun kone on entisestään. Joka päivityksen jälkeen tahti sen kuin hidastuu. HUOKAUS! on kai otettava "turhia" siis vähän käyttämiäni ohjelmia pois BYÄÄÄÄH !!!!
Olen kovalla vaivalle ja
hiuksieni haroen asentanut                            En tahdo ottaa niistä yhtäkään pois.
kaikki ohjelmat, joita luulen
tarvitsevani.
                                             BYYYääää!!!!

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Yö tumma tuttavani

"Hiljaisuus himoni
  haikeus haluni
   yö tumma tuttavani - - -"

Huokailen hiljaa ja muistelen runoa. Mahtoikohan se olla Kalevalasta? Auringon viimeiset pilkahdukset näkyvät ikkunastani. Pian aurinko on laskeutunut puitten taa. Päivät ovat jo aika pitkiä ja energiatasoni on noussut. Illalla jaksan enemmän kuin talvella. Kuitenkaan en saa mitään aikaseksi, kotitöitä siis. Istun tietokoneeni äärellä aamusta iltaan. Nyt kun jaksan lukea tunnin putkeen ja pienen tauon jälkeen taas toisen tunnin ja edelleen tauon jälkeen kolmannen, neljännen - - - on tullut tutustuttua moniin blogeihin tänään. Lukuluettelooni en kuitenkaan ole jaksanut siirtää yhtään. Mutta blogilistani pituus on kasvanut.

Mikähän minussa on vinksallaan, koska päädyn lukemaan tekstejä ja postauksia, joissa kirjoitetaan masennuksesta, ahdistuneisuudesta ja kuolemantoiveista. Luen niitä kai siksi, että itseltäni olen kieltänyt moiset tunteet. Tai siis en nyt aivan kieltänyt, mutta jokin sisimmässäni tökkii vastaan, kun mieleni alkaa synkistyä.

Yksinäisissä illoissani tietokoneen äärellä ajatukseni lähtevät helposti kiertymään masentaviin puoliin elämässäni. Masentunut mieheni ei paljoa ilahduta minua - varsinkaan iltaisin, koska hän menee nukkumaan jo Kauniitten ja Rohkeiden jälkeen, siis klo 18. Vai ilahtuisitko sinä puolisosta, josta näkyy vain varpaat. Ei tee mieli mennä tuhisevan peittokasan alle etsimään sitä jotakin, mitä kaipaan.


maanantai 21. huhtikuuta 2014

JA TAAS HAASTETTA PUKKAA

Juuri pääsin vastaamasta Pilviharson haasteeseen, kun sain kuulla (= lukea), että OUTO PAIMEN on kierrättänyt toisen haasteen, johon alan nyt vastaamaan.

1. Keneltä sait haasteen? Se tuli yllä jo selostettua.

2. Ensimmäinen kuva blogistasi?


tämä on Kari Haapasen kuva Myrsky, joka sai minut runoilemaan otsikolla

 TYRSKYJÄ RANNALLA

kiehtova kohiseva raivo kutsuu kahlaamaan vaahtopäillä

meren kylmä suudelma imee lämmön sielustani

pärskeet kasvoilla kuohutyrskyjen pauhuna kutittaa mieltäni

sinä suuri ja voimakas meri kiehdot ja pelotat minua


YLEISTÄ:

Perustin blogini 18. lokakuuta 2008

Mistä blogisi nimi tulee?
Mietin pitkään nimeä blogilleni. Sen piti mielestäni kertoa elämäni kulusta ja selittää, mitä olen oivaltanut.  "NÄIN SE MENEE" on sanonta, joka tuntui ihan passelilta.

Mikä on nimimerkkisi tarina? 
BAMIELLA nyt vaan kuulosti kauniilta nimeltä, jolla halusin itseäni kutsuttavan. Tosin aikaa myöten se on liiankin hyvin kuvannut minua, joka olen synkissä mietteissäni syönyt kerralla kourallisia "bameja" siis rauhoittavia lääkkeitä päästäkseni pois poikkeen autuaimmille maille.


ARKISTO:

Näytä jokin vanhoista bannereistasi.
Valitettavasti tää ei onnistu minulta. Tietotekniikan taitoni eivät riitä moiseen.

Viimeisin kommentti, joka sai sinut hymyilemään:
Kaikki kommentit ovat tähän asti ilahduttaneet minua suunnattomasti. Vaikea sanoa, mikä kommentti olis hymyilyttänyt eniten. No jos on pakko jotain rustata tähän niin runo, jonka tässä taannoin kirjoitin onnistui mielestäni hyvin ja siitä tuli positiivista palautetta ja kehotus jatkaa runojen esille tuomista. Hymyilin mielihyvästä polleana. Kiitos Outo!

Muutama kuva vuosien varrelta tai kollaasi:
No, kollaasiin tekoon eivät taitoni riitä eikä mulla ole sellaisia ohjelmia, jolla sellaisen tekeminen onnistuisi, joten tuonpa sitten muutaman kuvan.

 2. marraskuuta 2009 oli pimeää, sumuista ja tihkutti vettä. Lumet olivat sulaneetmelkein kokonaan pois. Jäljellä oli loskaa. Katuvalot eivät valaisseet maahan asti. Siis kerrassaan kurja keli. Minä sytytin lyhdyn parvekkeelle.


 20. marraskuuta 2011 oli mukava käydä ystävän luona. Sain häneltä kaksi ihanaa kissamukia, joiden kahvassa on kissakuvan häntä. Ikävä vain, että tänä vuonna tämä "ystävä" ei halua olla missään tekemisissä kanssani.



7. joulukuuta 2012 olin stressaantunut, koska en päässyt nettiin muutamaan viikkoon sairaalassa ollessani.



 Vuonna 2008 aloitin parivuotisen urakkani farmia suunnitellessa facebookissa.







30. heinäkuuta 2013 minua nauratti tämä kuva.


Postaus, josta olet erityisen ylpeä.
Se oli onnistunut runo, josta sain yo. mieltäylentävän kommentin. kts. kohta Viimeisin kommentti, joka sai sinut hymyilemään

Postaus, joka oli kuukauden suosituin
Blogini suosio on jostakin syystä nousssut viime aikoina ja VETO POISSA -postaus sai enemmän kuin aikoihin lukijoita Torstaina 17. huhtikuuta 2014.

Postaus, minkä haluat kaikkien näkevän
Se on ollut aina käsillä oleva postaus. Nyt juuri toivon, että tämä haastepostaus saa lukijoita, koska tämän kirjoittaminen on merkeleellisen työlästä hommaa. Soisin, etten ihan turhan takia puurra.

SEKALAISET:

Oletko tehnyt teemaviikon?
No joo, muistelen, että eräänä viikkona kerroin pääasiassa vain kissoistani.

Onko sinulla yhteistyökumppaneita?
Ei ole. Ihan itekseni työsstän tätä blogia.

Blogin katselumääräsi tällä hetkellä?
22 309

Sivun katselumäärä  tänään?
123


LUKULUETTELO:

Plogi, josta postauksia odotat eniten?
Jaa-a, ehkä eniten odotan niiden blogien postauksia, joiden kirjoittajiin tutustuin ja he aloittivat bloggauksen samaan aikaan kuin minäkin: vuonna 2008. Harmi kyllä pari heistä on lopettanut postaustensa julkaisun ainakin entisissä blogeissaan ja jotkut ovat menneet salasanan taakse enkä ole saanut aikaseksi pyytää päästä sisään.

Blogi, joka on luettelon ensimmäinen ja viimeinen.
Lukuluetteloni blogit ovat päivitysjärjestyksessä eli viimeaikaisin aina ylimpänä. Tällä hetkellä ylimpänä on RANNALTA KATSOEN ja alimpana jo tauolle jäänyt blogi KUVIA KUOPIOSTA

Blogi, johon liityit lukijaksi viimeksi.
taitaa olla tuo RANNALTA KATSOEN


OHHOIJAKKATA !
Menipä tähän postaukseen aikaa, monta tuntia.
Toivottavasti kaikki kysytty tuli vastatuksi.
JA NIIN, koska juuri linkitin edelliseen haasteeseeni blogeja, en sitä nyt tee tähän, vaan toivon, että kuka vaan tämän lukee ja kokee haasteen arvoiseksi, tekee sen omassa blogissaan.

HAASTE

Bongasin HAASTEEN PILVIHARSOn blogista "Takana kirkas taivas".


Haasteen säännöt:

1. Linkitä henkilö, joka haastoi sinut.
2. Kirjoita säännöt blogiisi ja vastaa alla oleviin kysymyksiin.
3. Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
4. Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogiinsa.
5. Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.



NIIN ja nyt KYSYMYKSET sinulle, lukijani:

1.  Mitä aiot tehdä isona? (Tämä ei sitten ole ikäkysymys!)

2.  Jatka lausetta: Jos olisin rohkeampi, niin . . .

3.  Mitkä asiat saavat sinut kyyneliin?

4.  Jos sinulla olisi mahdollisuus, niin mitä harrastusta haluaisit kokeilla?

5.  Ottaisitko jonkin kauneusleikkauksen vanhempana? Onko mielipiteesi tästä
muuttunut iän myötä?

6.  Mikä laulu on viime aikoina soinut päässäsi? Entä onko jokin biisi ollut joskus oikein riesana ja korvamatona?

7.  Mitä tietotekniikkaa ostaisit heti, jos olisi mahdollisuus/varaa?

8.  Opiskeluhaaveita, mitä?

9.  Mikä on kaikkein tärkein arvosi ja miksi?

10. Riitätkö itsellesi?

11. Minkälainen käsillä tekeminen on sinulle mieluisinta?



VASTAUKSENI HAASTEEN KYSYMYKSIIN:

1.  Isona ajattelin tehdä elokuvan.

2.  Jos olisin rohkeampi, niin perustaisin laulukuoron ja alkaisin johtaa sitä.

3.  Minut saa kyyneliin uutiset ihmisten ja eläinten pahoinpitelyistä.

4.  Jos minulla olisi mahdollisuus laskuvarjoliitelyyn, harrastaisin sitä.

5.  Nuorempana oli kaikkia kauneusleikkauksia vastaan lukuunottamatta onnettomuudessa vammautumiset. Nyttemmin leikkautaisin vatsamakkarani pois, sillä se haittaa kumartumistani ottamaan esineitä lattialta.

6.  Nyt on pääsiäisaika ja mielessäni soi laulu: "Oi rakkain Jeesukseni". En muista, että mikään biisi olisi soinnut päässäni riesaksi asti. Jos jokin laulu kovin pitkään soi mielessäni, laulan sen pois ja siirryn toiseen lauluun ja se ensimmäinen unohtuu.

7. Jos olisi varaa, ostaisin ensimmäiseksi älypuhelimen, Nokia Lumia 1020. Muutakin elektroniikkaa ostaisin mahdollisuuksien mukaan.

8. Tietotekniikkaa haluaisin opiskella. Mutta siihen ei nyt ole mahdollisuuksia.

9.  Rakkaus puolisooni on minulle tärkein arvoni hengellisten arvojen jälkeen.
Rakastaa ja tulla rakastetuksi. Ilman rakkautta elämää en voisi sietää elämääni.

10. Riitätkö itsellesi? En oikeastaan. Masennuskauteni ovat romuttaneet nuoruudenaikaiset opiskeluhaaveet ja toiveet työskennellä lääkärinä tai lääketieteen tutkijana. Minua harmittaa, että opiskeluni jäivät kesken ja tyydyin työskentelemään ammatissa, jossa en jaksanut 12 vuotta kauempaa.

11. Mieluisinta käsillä tekemistä minulle on  tänä päivänä blogikirjoittelu ja pöytälaatikkoon kirjoittelu, digikuvaaminen ja vesivärimaalaus.

Haastan seuraavat: OUTO PAIMENNOLLAVAIMORANTAKASVIAAVA HPIA ja MAELKA X.

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Hyvää pääsiäistä!


HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ kaikille lukijoilleni!

Kesää odotellessa

Kallavesi on vapautunut jääpeitteestään eilen aamuyöllä noin kuukausi normaalista etuajassa. Kuva täällä. Se on kevään varma merkki näillä leveysasteilla. Eilen näin myös ensimmäiset leskenlehdet keltaisenaan tien vierellä tuolla lähistöllä. Ilahduin siitä suunnattomasti. KESÄ SAAPUU!

Mieheni kuuli peipposen laulua. Epäilin sitä, mutta hän kivenkovaan sanoi, että kyllä se oli peipponen. Minulla on huono kuulo. En kuule korkeita sirkutuksia. Heinäsirkat ja muutamat pikkulinnnutkin ovat hävinneet kuulopiiristäni, mitä suren. Mutta kaikkeen on totuttava tässä vanhetessaan. Vuodet tuovat ikälisiä elämään.

torstai 17. huhtikuuta 2014

Veto poissa

Huokaaaan piiitkään. Olisi mentävä suihkuun, pestävä rasvainen tukka ja yön hiet pois poikkeen, mutta kun en jaksa. Miten se tuntuukin niin kovin työläältä. Puhti on poissa. Energiat hukassa. En saa aikaseksi. Väsyttää - ja tuntuu yhdentekevältä, jotta oiskoon tuo nyt niin tarpeenkaan. Hikoilen niin että kohta kainalot ovat taas hiessä. Siirrän suihkussa käynnin iltaan.

Siirrän muitakin hommia iltaan ja huomiseksi  - ja ensi viikolle. Aikaansaamattomuuteni harmittaa hiukan, mutta mitäs tuosta. Olkoon. Samantekevää.

Olen mökkiintynyt. En ole käynyt ulkona moneen päivään. En vaan jaksa ruveta laittamaan kenkiä jalkaan ja vetämään takkia päälle. Murtunut olkaluu ja olkavarren lihakset vihottelevat, vaikka siitä on jo yli vuosi, kun kaaduin olkavarteni päälle liukastuttuani jalkakäytävän jäätiköllä lumipyryssä.

Viihdyn sisällä kotona aivan mainiosti. Lueskelen blogeja ja kirjoja, katselen ja kuuntelen uutisia, leikin kissojen kanssa, teen joitakin kotitöitä ja delegoin osan töistä miehelleni kuten esim, kaupassa ja apteekissa käynnit, kissojen hiekka-astioista paakkujen poiskeräilemisen jne. Kultainen mieheni, miten tulisinkaan toimeen ilman häntä!

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Lepoa ahdistukseen

Ilta pimenee yöksi. Kissani ja mieheni nukkuvat jo. 


Tähdet syttyvät
taivaan sineen.
Taivas tummuu.
Mieleeni syttyy kaipuu
unen autuuteen.
Sydämeni ei tyynny.
Mieleni
ja sieluni
myllertävät.

Sydän pakahtuu
ahdistukseen.
Ja jälleen
huulilleni nousee
avunhuuto.

Soperran rukouksen.
Lähetän Korkeimmalle
anomuksen:

Anna lepo,
suo sieluuni rauha.
Poista tuska 
ja sydämeni taakka.

Mua ahdistaa
ja mä raukka
en tiedä, koska
saan olla vapaa,
iloita ja nauraa.

Osoita mulle
tie onneen,
helpotus ahdistukseen
ja
ilon autuuteen.

- bamiella -








perjantai 11. huhtikuuta 2014

Elän tämän hetken

Onnellisuuteni liukeni räntäsateeseen. Mieleni valtasi apatia ja ahdistava synkkyys. En kestä ajatusta, että vielä voisi tulla takatalvi. Onneksi märkä lumi suli maahan tultuaan ja solisi purona etupihan polkua pitkin. Mieleni on levoton ja kuitenkin ihan lamassa. Voimattomana tuskailen sanoja tietokoneen näytölle.

Ei nukuta enkä halua nukkumaan näin ahdistuneena. Näkisin vain painajaisia. On jotenkin rauhoitettava mielensä ja hyväksyttävä tosiasia, ettei vielä ole kesä. Tosin huomiseksi on luvattu aurinkoista ja jopa +10 astetta lämmintä. Olen kesän lapsi. En kestä kylmää, pakkasta ja viimaa. Kylmänpuistatukset kulkevat läpi ruumiini, kun mieleeni tulevat talven pakkaset. Onneksi tänä talvena ei ole ollut kovia pakkasia. Itseasiassa on ollut lauhin talvi miesmuistiin.


Prinssi

Adoptoin virtuaalilemmikkitiikerin ja annoin sille nimen Prinssi. Se on tuossa sivun laidassa ja sitä saa syöttää. Adoptoin sen muistuttamaan minua tiikereistä, erityisesti sumatrantiikereistä, jotka on ajettu sukupuuton partaalle. Mm. Indonesiassa kaadetaan sademetsiä, joissa noita tiikereitä vielä elää. Metsiä kaadetaan palmuöljyn- ja paperintuotannon takia. Se vaikuttaa niiden miljoonien indonesialaisten elämään, jotka tarvitsevat metsiä elääkseen ja sumatrantiikerin elinalueet katoavat.

Voit tulla mukaan tukemaan Greenpeacen työtä, jotta voimme vaatia metsä- ja tiikeriystävällisiä tuotteita. Voimme yhdessä turvata näiden upeiden eläinten selviämisen.

 Osallistu kampanjaan Indonesian sademetsien, sumatrantiikereiden ja muiden uhanalaisten eläinten puolustamiseksi TÄÄLLÄ.

Myös WWF (Maailman luonnonsäätiö) suojelee tiikereitä. Katso TÄÄLTÄ.




keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Viesti sairaalasta

Taas tuli Huominen, uusi päivä puolessa ja koti siivottu. Kyllä kelpaa ja annan itselleni luvan istua läppärini äärelle ajattelemaan aatoksiani. Mitään mullistavaa ei ole mielessäni. On pieni, mukava tyytyväisyyden hyrinä. Puhdas koti ja omaa aikaa.

Ja sitten tuli viesti ystävältä, että hän on joutunut sairaalaan. Voi ikävä, että hänen sairautensa on pahentunut. Hän kutsuu käymään osastolla. En tiedä, milloin jaksan kohdata hänet. Sairastuminen synkentää mieltäni. Juuri kun olin hetken tyytyväinen olooni. . . Sairaalat saavat minut ristiriitaisiin ajatuksiin. Kun itse olin viimeksi sairaalassa, vatsani huuhdeltiin ja ylimääräinen lääkkeiden määrä, jonka piti tappaa minut, otettiin pois sisältäni. Olin raivoissani ja neuvoton. Tokkurassa ja avuton. Sairaalat tuovat mieleeni nämä itsemurha-ajatukset. Yritän selittää itselleni, että nyt ei ole kysymys minusta vaan ystävästäni, joka haluaa seuraa, haluaa tavata minut. On kysymys hänen voinnistaan. Pois murha-ajatukset! POIS! Kuitenkin mieleni tekisi ottaa muutama rauhoittava pilleri. En anna itselleni lupaa ottaa ainuttakaan - tai jospa yhden sittenkin?!?! Neuvottelen itseni kanssa, enkö osaa rauhoittaa mieltäni ilman lääkettä? Olisi aika oppia tulemaan toimeen ahdistavien ajatusten ja ikävien kokemusten kanssa.

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Twitteristä titityy

Olo on ihan titityy. Olen twiitannut koko yön siis lukenut Iltasanomien, Aamulehden, Hesarin, TIEDE-lehden jne. twiittejä. En ole aiemmin tutustunut koko twitteriin. Nyt luulen osaavani käyttää sitä. Kutsuin ystäviäni ja sukulaisani Twitteriin, mutta ei ainakaan tänä yönä kukaan innostunut. Nukkuivat kaikki, varmaan.

Tämä mummo siirtyi vihdoin vuoteen 2014  ja osti älypuhelimen. Pääsen opettelemaan Instagramiin kuvien lähettelemistä. Olisipa vaan ollut varaa ostaa uusi Nokia  22Mpikselin kameroineen! Nälkä yltyy syödessä. Kunhan nyt opin käyttämään tätä puhelinta edes facebookissa, sähköposteihin, skypeen ja puheluihin.

Uuden elektroniikan käytön opettelu ei ole niin vaivatonta kuin nuorilla. Ymmärtäisivätpä he, miten etuoikeutettuja he ovat pikaviesteineen verrattuna minun nuoruuteni kirjeenvaihtoon, jossa vastauksen sai 2-3 viikon kuluttua siitä, kun laitoin kirjeeni postiin. Kirjevaihtokaverini eivät samana päivänä vastanneet kirjeisiini niinkuin minä tein. Olin ahkera kirjoittamaan KÄSIN kynällä paperille.

Nykyään kun olen tottunut kirjoittamaan näppäimistöllä, aivan eri lihakset väsyvät kuin käsin kynällä kirjoittaessa. Itseasiassa hartiat ja niska väsyy enemmän kuin käsivarren lihakset, jotka taas käsin kirjoittaessa väsyivät sormien lihasten kanssa.

Olen onnellinen, että muutamia kirjeitä olen säilyttänyt nuoruusvuosiltani. Joitakin kopioita on ihan omista kirjeistäni ja sitten ne iki-ihanat ystävien oikeat kirjeet kauniille paperille kirjoitettuna. Kaikilta 14 kirjeenvaihtokaveriltani.






torstai 3. huhtikuuta 2014

Huominen tulee



Nyt on niin onnellisesti, etten sure sitä, että huomennakin tulee Huominen. Vaikken olekaan yhtä onnellinen nyt kuin aamulla, en ole kuitenkaan menettänyt elämisen toivoa ja odotusta.

Oli aikoja, ei kauankaan sitten, kun kirosin mielessäni, etten ollut jo kuollut. Monta kertaa olen menettänyt toivoni, että elämällä olisi minulle mitään annettavaa tulevaisuudessa. Nyt uskallan vienosti toivoa, että jospa sittenkin saan iloita elämästäni, läheisistäni ja ystävistäni. Ehkäpä joku oudompikin ilahduttaa minua vielä joskus jossakin. En ole menettänyt uskoani valoisaan tulevaisuuteen. Pimeitä päiviä olen viettänyt jo niin monta, että nyt on valoisien aikojen vuoro.

Kunpa vielä oppisin elämään "tässä ja nyt". Voiko sitä vain valita olla onnellinen tähän hetkeen ja näihin olosuhteisiin, jossa elän?

Minullahan on tosiasiassa kaikki hyvin. On jokapäiväinen toimeentulo, puoliso, ystäviä, koti, lemmikkikisssoja, vaatteita joka lähtöön. Olen suhteellisen terve ja ikää on vielä edessä ties kuinka paljon. Voin siis olla tyytyväinen.

Mutta jokin sisimmässäni mättää! En ole täysin tyytyväinen olooni. Jokin hiertää ja aiheuttaa kipua. En vain tiedä, mikä. Olo on nolo, kun en itseäni ymmärrä.

Elossa taas


Tänä aamuna heräsin (kovin aikaisin) voimakkaaseen tunteeseen, että ELÄN ja pidän tästä elämästä. Mieleeni tuli Katri-Helenan esittämä laulu Elossa taas. Etsin sen Youtubesta ja kuuntelin, kuuuntelin uudelleen ja keskityin sanoihin. Tunsin kokevani samaa kuin laulussa on kirjoitettu. Katsoi ikkunasta. Taivaalla loisti ohut kuunsirppi pilvien raosta. Unohduin miettimään hengellisiä asioita. Tunsin voimakasta kiitollisuutta johdatuksesta elämässäni - kiitollisuus uudesta keväästä. Rukous nousi huulilleni: Anna uskallusta elää sydän avoinna. Ota vastaan kiitokseni sinne korkeuteen! OLEN ELOSSA TAAS!