maanantai 24. maaliskuuta 2014

Äiti on paremmassa kunnossa

Ihanaa! Sairaalasta tuli tieto, että äitini pääsee kotiin. Anbioottikuuri loppuu tänään ja huomenna otetaan vielä joitakin verikokeita.

Äiti oli kovin allapäin viikonloppuna, kun häntä kävin katsomassa. Masentuneena hän toisteli vain, että kunto on mennyt huonompaan suuntaan. Kotiin hän halusi ja huomenna hän sinne sitten pääsee. Hyvä niin. Ehkäpä se ilahduttaa häntä sen verran, että masentavat ajatukset jäävät taka-alalle ja hän alkaa nähdä valoisaan tulevaisuuteen.

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Unimaahan

Mieleni on levoton ja surullinen. Iltalääkkeet eivät juuri tunnu vaikuttavan niinkuin ennen. Surua aiheuttaa lähinnä äidin sairaus, keuhkokuume, joka vanhemmalla ihmisellä paranee huonosti. Onko tämä äitini lopun alkua. Selviääkö hän sairaudesta vielä kotikuntoon - vai vaipuuko sängyn pohjalle ja menehtyy?

Selkää särkee ja itkua pukkaa silmäkulmaan. En pysty istumaan kauempaa tietokoneen äärellä. On oikaistava selkää vaakatasossa. Menen nukkumaan.


perjantai 14. maaliskuuta 2014

Huolta äidistäni

Minua huolestuttaa äitini, joka joutui sairaalaan mahakipujensa takia ja on tänään siirretty tarkkailusta kirurgiselle osastolle. Menen häntä katsomaan huomenna sairaalaan. Mutta nyt minua pelottaa, missä kunnossa hän mahtaa siellä olla. Ei juuri nukuta vaan ajatukset pyörivät äidissä ja siinä, mitä hän minulle merkitsee...

 Huokaan syvään ja toivon saavani levollisen unen ja samaa toivon äidilleni siellä sairaalassa.

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Seesteistä menoa

DANIELA-vaniljatäytekeksiä pureskellen aloitan tämän aamun. Päivä ei ole vielä valjennut. Heräsin turhan aikaisin. Eihän minua nukuttanut pitempään, koska painuin pehkuihin eilen illalla jo klo 20.

On kovin turhautunut ja tyhjä olo, koska unet, joita näin viime yönä ovat haihtuneeet mielestäni. Jotain vilkasta ja monivaiheista menoa se oli, mutta en enää muista mitä. Niinhän ne unet tuppaa haihtumaan, elleivät ole järkyttäneet mieltä ja herää omaan huutoonsa. Sellaista ei ole tapahtunut puoleen vuoteen.

Tämä vuosi on mennyt seesteisesti ja turhia stressaamatta. Olen kai käsitellyt pahimmat mieleni ongelmat terapiassa ja kirjoittamalla päiväkirjaa ja blogeja. Ja aika parantaa haavat. Vanhemmiten näemmä ei enää stressaa asioista samalla tavalla kuin nuorempana.

Olenkos minä täällä kertonutkaan toisesta blogistani Mörköjä mielestäni pois . Siinä blogissa olen kirjoittanut vähän lapsuuden traumoistani. . . Vuosikymmeniä ovat möröt vaivanneet aika ajoin mieltäni. Mutta nyttemmin tuntuu siltä kuin ne olisivat haihtuneet mielestäni kuin tämän aamuiset uneni.

torstai 6. maaliskuuta 2014

Piiitkän tauon jälkeen

Piiitkän nettitauon jälkeen on taas kiva kirjoittaa julki ajatuksiani tänne. Vanha pöytätietokoneemme sanoi irti yhteistyösopimuksemme ja ostin uuden tietokoneen, läppärin. Läppärissä on käyttöjärjestelmänä Windows 8.1. ja se on aiheuttanut minulle harmaita hiuksia. Mutta ehkäpä sen käyttö alkaa sujua aikaa myöten, kunhan opin löytämään kaiken tarvittavan eli miten pääsen lukemaan sähköposteja, mistä löytyy työpöytä, resurssienhallinta, kuvat, Chrome-selain jne.

- - - - - - -
tiistaina 11. maaliskuuta 2014

KAPPAS VAAN! Postaukseni jäi kesken, koska tuli lähtö yllättäen äitini luo. Ei mitään hälyttävää hänellä, mutta tuli  kiire kyytiin, jolla pääsin sinne. Oli aika raskasta tavata häntä, koska huomasin hänen muistinsa huonontuneen ja muutenkin hän oli kovin väsyneen oloinen. Mutta voikos sitä muuta odottaakaan, kun ikää on jo 86 vuotta.

Itse en haluaisi elää niin iäkkääksi, varsinkaan jos olisi niin paljon fyysisiä vaivoja kuin äidilläni on. Tuskin niin kauan elänkään kaiken tämän ylipainoni kanssa. Laihduttaminen ei vain onnistu. Kuntosalilla käynnitkin loppuivat alkuunsa, kun alkoi pänniä se, kuinka täyttä uimahallin salilla oli. Sai odotella vuoroaan eri laitteisiin ja tunsin oloni siellä kovin turhautuneeksi ja nujerretuksi, koska en jaksanut kovinkaan paljon rehkiä. Olin aivan puhki, kun raahasin salilaukkuani bussipysäkille ja saavuin vihdoin kotiin kuntosalilta.