lauantai 28. joulukuuta 2013

KIITOS KULUNEESTA VUODESTA !



KIITOS KULUNEESTA VUODESTA RAKKAAT YSTÄVÄT, SUKULAISET JA BLOGITUTTAVAT  

Toivotan teille Rakkautta, iloa, onnea, toteutuvia toiveita, ystävyyttä, rauhaa ja siunausta!


torstai 26. joulukuuta 2013

Joulu


Joulu tuli ja posti toi parikymmentä joulukorttia, jotka asettelin seinälle esille. Asettelin punaisia ja valkoisia valosarjoja keitiöön, poltin kynttilöitä aina ruokapöydässä syödessäni ja juodessani.

 Ajattelin heitä, joilla ei ole kotia vaan joutuvat viettämään teltoissaöitään. Kiitollisuus omasta kodista nousi kyyneleinä silmäkulmaan. Kuitenkin olin kovin alakuloinen. Olkavarsi ja polvi kipuili sekä rintaan koski useaan otteeseen noin 10-15 min. Mietin jo, että pitääkö tilata ambulanssi ja mennä ensiapuun.Uusi sänky veti puoleensa ja nautin sen päällä löhöämisestä.

Kuitenkin nimeämätön ahdistus vaivasi mieltä. Söin rauhoittavia. Nukuin paljon. Tapaninpäivä puolessa. Kohta syödään laatikoita, karjalanpaistia, lohta . . .

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Stressaantunut


Olen ripustellut joulukuusen koristeitä pitkin ja poikin seinillemme. Joulukuuseen ei ollut varaa eikä kissat antaisi aidon kuusen olla rauhassa, vaan se olisi alta aikayksikön rähmällään kuusenjalasta valuvasta vesilammikossa. Päätimme olla ostamatta kuusta. Mutta haluan kotiinne joulukoristeta ja niinpä valosarjoja on seinällä ja ikkunanpuitteissä kiinni. "Klingl bells, klingl bells" -soittava kello keittiön oven kamanassa
kiiltää kuin uutuuttaan kultaisena ja kultanauha lähtee sen kyljestä oikeaan ja vasempaan oven pieleen. Kissa kävi kokeilemassa, saisiko kultanauhan vedettyä alas, muttei onnistunut siinä.

Niin, siihen miksi olen stressaantunut. En suinkaan joulkoristelusta tai jouluruokien laitosta vaan siitä, kumpi saa katsoa mieliohjelmiaan uudella sängyllä. Mieheni katsoisis käsipallo-ottelua eikä liikahdakaan mennäkseen olohuoneen sohvalle (joka on minulle liian kapea) löhömään ohjelmaa katsoakseen. Minä otan marttyyrin asenteen, tyynyni uuden sänkymme päältä ja päiväpeiton. Asetun olohuoneen lattialle patjalle katsomaan Ykkos-Dokumenttia. Patja on ohut vaahtomuovipatja. Kääntyessäni kyljelleen kipeään käteeni sattuu. Olkavarsi on ollut kuukausikaupalla kipeä murskauduttuaan viime talvena jäätikköiseen lumisohjoon jalkakäytävällä lumimyrskyssä. Ottaa pattiin, että mun pitää lattialla etsiä oikeaa asentoa itselleni ja murtuneelle olkavarrelleni, jotta saisin katsoa mieliohjelmani.

Kun mieheni menee keittiöön katsomaan Karjalanpaistin kypsymisastetta, vaihdan paikkaa sängylle makuuhuoneen sängylle television ääreen ja saan hyvän asennon. Katson dokumenttia, mutta ahdistun. Kun näen mieheni seisomassa vuoteen vierellä kädet puuskassa sanomatta mitään, minua alkaa yököttää. Menen keittiöön, syön rauhoittavia ja sitten nettiin. Ykkös-Dokumentti jää näkemättä....


perjantai 20. joulukuuta 2013

Tukea



Näin se vaan menee eli Mururasia sen ilmaisi justjetsulleen Naamakirjassa....

Ongelman nimi on osaanko/haluanko/pystynkö ottamaan vastaan tukeasi, jos osaat/haluat/pystyt sitä antamaan ja kun en tukea tarvitse, luotanko siihen, että arvostat minua/ arvostatko minua, vaikken luottaisikaan siihen, että olen arvostuksesi ansainnut. Voiko kukaan ansaita kenenkään luottamusta?