sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Pohjantähden alla

Kari Tapio laulaa CD-soittimessani Olen suomalainen. "...Pohjantähden alla elää suomalainen." Näihin sanoihin laulu päättyy ja mieleeni tulee pakkasyöt, joita tullaan taas saamaan talven myötä. Kirkas tähtitaivas loistaa valojaan ja Pohjantähti siellä taivaan keskivaiheilla pilkottaa vaatimattomasti. Tätitaivaalta löytyy helposti Otava ja Kassiopeija. Muita tähdistöjä en ole oppinut löytämään enkä edes ole kiinnostunut tähtitaivaasta niin paljon, että viitsisin opetella. Kun tähtitaivas näkyy, on usein kylmä, pakkasta siis. Viimeksi tähtitaivasta tuijottaessani, pohjoistuuli puhalsi kasvoihini niin että nenänpäätäni alkoi paleltaa. Kiirehdin sisälle lämpimään, missä nenäni alkoi vuotaa kiusallisesti - räkää. Suru vieköön!

En todellakaan tykkää pakkasesta, talvesta - ja lumesta, mikä tarttuu kengänpohjiin ja sulaa sisällä vesilammikoiksi. Seitsemän kuukauden piina alkaa lämpimän syksyn jälkeen. Onneksi tänne asti on saatu nauttia päivistä ilman pakkasia. Yöpakkasia on ollut jo ja mielellään niitä sitten saisi ollakin ennenkuin lumet satavat, jottei tarvitse loskakelissä tarpoa. Loska on kamalinta, mitä talvella voi olla.

HUOKAUS! Mitenkähän tästäkin talvesta selvitään.

Ei kommentteja: