sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Kahden blogin yhdistelmä

Yhdistin tähän blogiini toisen blogini tekstit. Täällä uusia postauksia on siis usean vuoden ajalta tuotu blogista "Auringonpistoksia pakkasella". Siinä blogissa olen ehkä avoimemmin kertoillut masennuskausistani ja diagnooseistani, yleensäkin tunteistani. Muutoin se blogi oli aikalailla samantapainen kuin tämä "Näin se menee" -blogi. Koska en enää muistanut, mitä kirjoitin siellä ja mitä täällä, päätin yhdistää blogit.

Jatkan edelleen päiväkirjamaista kerrontaa arjestani ja juhlistani, kissoistani ja yrityksistä laihtua. Joskus yritän selvittää itselleni psykologisia asiakokonaisuuksia.

Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa, lauletaan vanhassa biisissä. Oivalluskykyähän tässä elämässä pitää olla, jotta se olisi mielekästä. Jokaiselle tämä kyky on annettu, toisille nokkelampi kyky oivaltaa ja toisille sumeampi - ja sillä on selvittävä.

Omaa oivalluskykyäni en arvioi, mutta yrityksistäni huolimatta en ymmärrä, miksi mieli masentuu. Onneksi olen omasta masennuskausistani selvinnyt ilman suurempia haavereita. Joitakin tunnelukkoja mielessäni on kts. http://www.mentores.fi/index_tiedostot/Page2265.htm#vaativuus

Miten ne avaisin, tulevaisuus näyttää. Onko edes mahdollista vuosikymmeniä olleita lukkoja avata, en tiedä. Sen tiedän, että olen rikkinäinen ja haavoittunut ihminen, joka yrittää ymmärtää suuria asioita.


Ei kommentteja: