maanantai 4. maaliskuuta 2013

Murtuma

Oli tammikuun 30. päivä, kun tuiskutti lunta ja tuuli puuskittain. Jalkakäytävä, jota kävelin, oli tamppautunut jäiseksi ja uusi lumi teki sen liukkaaksi. Niinhän siinä sitten kävi, että oikea jalkani luiskahti altani ja hetkessä huomasin olevani mahallaan vasemman käteni päällä. Yritin nousta, mutta vas.olkapäähän sattui vietävästi enkä voinut työntää itseäni ylös nojaten vasempaan käteen. Jokainen liikahdus kirvoitti sellaisen kipuaallon olkapäähän, niin että luulin sen olevan sijoiltaan.

Onneksi paikalle pysähtyi ystävällinen nainen, kysyi vointiani, pääsenkö ylös ja vääntäydyin istumaan. Mies käveli paikalle ja kysyi, onko ongelmia. Kerroin, että olkapäähän sattuu kamalasti. Mies kysyi, voisiko nainen viedä autollaan minut sairaalan päivystyspoliklinikalle. Kyllä, hän oli menossa siihen suuntaan.

Pääsin tutkimuksiin puolessa tunnissa. Todettiin, ettei olkapää ole sijoiltaan. Otettiin röntgenkuva, jossa todettiin murtuma olkaluussa (S42.2 Fractura proximalis humeri l. sin. comminuta). Jäin yöksi seurantaan ja seuraavana aamuna otettiin magneettikuva. Käsi laitettiin kantositeeseen ja päädyttiin konservatiiviseen hoitoon.

Olen siis potenut olkaluuvammaani kuukauden. Olen oppinut vähitellen kirjoittamaan yksikätisesti. Kymmensormijärjestelmään tottuneena tämä kirjoittaminen tuntuu työläältä ja on hidasta. Mutta sainpas kerrottua yhden syistä, miksi bloggaaminen on jäänyt unholaan pitkäksi aikaa.

Ei kommentteja: