lauantai 17. marraskuuta 2012

Kuolema ja elämä

Psykiatriakeskuksen mäkeä kiivetessäni Ruotsalaisuudenpäivänä hengästyin henkihieveriin ja synkät ajatukset alkoivat taas kerran pyöriä mielessäni. Kun aikani oli jo käytetty terapeutin luona, kerroin itsemurha-ajatuksistani. Mieheni hiljeni entisestään ja pidätti hengitystään, terapeuttini näytti hetken mietteliäältä ja alkoi tuoda julki, mihin toimenpiteisiin hänen on nyt ryhdyttävä. Ajattelin karata sen siliän tien näkymättömiin, mutta tulin toisiin aatoksiin WC:ssä miettiessäni, miten pääsen viranomaisten huomaamatta ulkomaille toteuttamaan kurjaa loppuani. Suostuin menemään lääkärin puheille ja sairaalaan.


Kolme päivää ja neljä yötä sairaalassa oli tosi rankkaa ja stressaavaa. Hengestäni taisteltiin ts. mietin ja pohdin, miten ja milloin päätän päiväni. Katselin unia, potilastovereita, hoitajia ja toin julki lääkärille, missä mennään.

Istuin television äärellä. Katselin muka rauhallisesti ohjelmia ja juttelin potilastovereiden kanssa, mutta sisimmässäni kiehui ajatuksia, jotka yöllä paloivat pohjaan ts. ne jäivät mieleni pohjalle enkä saanut sanotuksi kellekään kaikkea, mitä mielessäni pyöri. Kerroin kyllä parille hoitajalle jotakin suunnitelmistani.

Pari päivää oli yhtä ajatusten kaaosta. Vasta rukoiltuani ja pyytäessäni rauhaa mielelleni, mieleni tyyntyi ja uskalsin lähteä linja-autolla kotiin. (Linja-autolla ajo aiheuttaa tavallisesti kamalan ahdistuksen, kerran ihan paniikkiin asti. Mutta sairaalasta tultuani ei ahdistanut, :)

Kiitos Herralle, että Hän otti pois itsemurha-ajatukset ja olen nyt VAPAA. Gal.4:1. "Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen."

Pyhä Henki, Jumala on tehnyt työtään sisimmässäni ja haluan ELÄÄ Jeesuksen Kristuksen kanssa ikuisesti. ”Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto.” Fil.1:21

Jään odottamaan päivää, jolloin krisuts tulee noutamaan taivaaseen.

Ei kommentteja: