perjantai 19. lokakuuta 2012

Pakoa todellisuudesta

Voihan sitä haaveilla, että muuttamalla maalle mökkiin silloin elämä aukeaa. Huolet, vaivat ja sydänsurut tulevat kuitenkin mukana sinne.



Alkeellisissa oloissa päivät tosin kuluisivat arjen aherruksessa: puiden kantamista sisään, uunien lämmittämstä, veden lämmittämistä, talvella lumityöt, naapuriapuun turvautumista, jotta pääsisi ruokakauppaan kilometrien päähän jne.



En minä itsesiassa ole edes sellainen mökkiläinen, joka nauttisi arjen puuhasteluista, vaan nautin mukavuuksista: kuumasta ja kylmästä hanavedestä, lämpimästä huoneilmasta, suihkusta, auratuista teistä, ruokakaupasta naapurikorttelissa, valmiiksi lämmitetystä saunasta jne.



Koko tuo ajatus mökille muutosta oli vain jonkinlaista pakoa pois ahdistavista ajatuksistani, jotka nousivat uniin painajaisina ja päivällä impulsseina syödä liikaa rauhoittavia - tarkoituksella päästä uneen.



Mutta ei todellisuutta pääse kuin hetkellisesti pakoon nukkumalla muutama tunti. Suru laimenee suremalla, kipuun ja ahdistukseen on lääkkeitä, mutta vain Jumala parantaa. Kokemus ja asioidensa setviminen terapiassa tai hyvän ystävän kanssa auttaa ymmärtämään, missä mättää, miten kannattaa toimia, jotta elämässä pääsee eteenpäin.

Ei kommentteja: