maanantai 15. lokakuuta 2012

En jaksaisi elää kanssasi Kaukainen

Ehkä minun on pysyttävä proosassa; en ole mikään runoniekka, Olen kirjoittanut eläissäni vain mutaman runon eikä kukaan ole niitä suuremmin kehunut.

On se jännää, että tässä avioliiton vaiheessa, kun takana on melkein 20 vuotta yhteieloa Rakkaan kanssa, vanha suola alkoi minua janottaa. Ja elin kesän unelmissa kuvitellen, mitä elämäni olisikaan ollut, jos eläisin Kaukaisen kanssa. Aluksi se olisi kai kiihkeätä intohimoista rakastelua, mutta pahoin pelkään myös riitelyä; kahden tahtoihmisen kohdatessa piintyneitä tapojaan. EI EI en halua sellaista tahtojen taistelua. En jaksaisi pitää puoliani, olisin pian tossun alla ahertava kotiorja. Sellainen elämä ei minua miellytä.

Rakkaani kanssa olen tasavertainen. Elämämme on tasaista, rauhallista, ennakoitavaakin. Mitä nyt itse saan aikaan epävakautta persoonallisuuteni takia. Jamme kotitöitä ja vuoteemme. Silittelemme kissojamme.

Taidan olla tervehtymään päin, kun seksielämäkin on alkanut kiinnostaa.Useistakin masennuskausista ja toista vuosikymmentä vuotta masennuslääkkeitä syötyäni luulin jo seksin sammuneen. Olen kuin teinityttö, saan orgasmeja jo kasellessani Ridgen ja Broogen suudellessa tv-ohjelmassa Kauniit ja Rohkear.

Yksi mutta seksielämässämme Rakkaani kanssa on. Ujostelen miestäni - en tiedä miksi. Emme ole keskustelleet siitä, kuinka hän ujosteluni kokee. Siinä olisis yhden terapiatunnin paikka...

Ei kommentteja: