lauantai 27. lokakuuta 2012

Pahasti ja hyvästi

HYVÄÄ HUOMENTA ILO !

Hyvää huomenta Armo !

Hyvää huomenta ystävät ja rakkaat !

Muille en sano pahasti vaan HYVÄSTI.

Vanhemmiten olen oppinut rajojani. Vieraanvaraisuuteni on riittämätön. En rakasta kaikkia ihmisiä niinkuin Jumala. Enkä ole edes enkeli. Olen inhimillinen itseni monine puutteineen. Eilinen vieraani jankkasi: "Ymmärrätkö sinä tilanteeni." Puistelin päätäni. En ymmärrä häntä. Hän on vieras. Hän oli ystävä. Nyt hän kai vihaa minua.

Voihan olla niinkin, että meillä on viha-rakkaus-suhde. Ilman seksiä. Ihailen häntä; hänen selviytymistään elämässä. Vihaan häntä, koska hän käyttää minua hyväkseen. Hän ajaa minut aina käydessään paniikkiin. Stressireaktiosta toipuminen vie aikaa aina vaan pitempään. Vanhemmiten olen tullut ärtyisäksi, mutta en sano kenellekään pahasti. Joillekin ystävilleni olen sanonut HYVÄSTI.



perjantai 19. lokakuuta 2012

Pakoa todellisuudesta

Voihan sitä haaveilla, että muuttamalla maalle mökkiin silloin elämä aukeaa. Huolet, vaivat ja sydänsurut tulevat kuitenkin mukana sinne.



Alkeellisissa oloissa päivät tosin kuluisivat arjen aherruksessa: puiden kantamista sisään, uunien lämmittämstä, veden lämmittämistä, talvella lumityöt, naapuriapuun turvautumista, jotta pääsisi ruokakauppaan kilometrien päähän jne.



En minä itsesiassa ole edes sellainen mökkiläinen, joka nauttisi arjen puuhasteluista, vaan nautin mukavuuksista: kuumasta ja kylmästä hanavedestä, lämpimästä huoneilmasta, suihkusta, auratuista teistä, ruokakaupasta naapurikorttelissa, valmiiksi lämmitetystä saunasta jne.



Koko tuo ajatus mökille muutosta oli vain jonkinlaista pakoa pois ahdistavista ajatuksistani, jotka nousivat uniin painajaisina ja päivällä impulsseina syödä liikaa rauhoittavia - tarkoituksella päästä uneen.



Mutta ei todellisuutta pääse kuin hetkellisesti pakoon nukkumalla muutama tunti. Suru laimenee suremalla, kipuun ja ahdistukseen on lääkkeitä, mutta vain Jumala parantaa. Kokemus ja asioidensa setviminen terapiassa tai hyvän ystävän kanssa auttaa ymmärtämään, missä mättää, miten kannattaa toimia, jotta elämässä pääsee eteenpäin.

maanantai 15. lokakuuta 2012

En jaksaisi elää kanssasi Kaukainen

Ehkä minun on pysyttävä proosassa; en ole mikään runoniekka, Olen kirjoittanut eläissäni vain mutaman runon eikä kukaan ole niitä suuremmin kehunut.

On se jännää, että tässä avioliiton vaiheessa, kun takana on melkein 20 vuotta yhteieloa Rakkaan kanssa, vanha suola alkoi minua janottaa. Ja elin kesän unelmissa kuvitellen, mitä elämäni olisikaan ollut, jos eläisin Kaukaisen kanssa. Aluksi se olisi kai kiihkeätä intohimoista rakastelua, mutta pahoin pelkään myös riitelyä; kahden tahtoihmisen kohdatessa piintyneitä tapojaan. EI EI en halua sellaista tahtojen taistelua. En jaksaisi pitää puoliani, olisin pian tossun alla ahertava kotiorja. Sellainen elämä ei minua miellytä.

Rakkaani kanssa olen tasavertainen. Elämämme on tasaista, rauhallista, ennakoitavaakin. Mitä nyt itse saan aikaan epävakautta persoonallisuuteni takia. Jamme kotitöitä ja vuoteemme. Silittelemme kissojamme.

Taidan olla tervehtymään päin, kun seksielämäkin on alkanut kiinnostaa.Useistakin masennuskausista ja toista vuosikymmentä vuotta masennuslääkkeitä syötyäni luulin jo seksin sammuneen. Olen kuin teinityttö, saan orgasmeja jo kasellessani Ridgen ja Broogen suudellessa tv-ohjelmassa Kauniit ja Rohkear.

Yksi mutta seksielämässämme Rakkaani kanssa on. Ujostelen miestäni - en tiedä miksi. Emme ole keskustelleet siitä, kuinka hän ujosteluni kokee. Siinä olisis yhden terapiatunnin paikka...

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

HYVÄSTI KAUKAINEN

Hyvästi Kaukainen!
Sinussa ei ole sitä lämpöä,
jota koen rakkaani kanssa.

Vaikka rakkaani ei ole aina läsnä,
hän on lähellä,
hän huokuu lämpöä,
hän hyväksyy minut
analysoimatta, mitä olen.
Rakkaani hyväksyy minut tällaisenaan
kaikkine vikoineen. Ihmeellistä!

Rakkaani ei muistele menneitä mokia
ja vuosikymmenen takaisia sanomisiani.
Hän odottaa, mitä uutta sanottavaa
minulla on; mitä voisimme yhdessä tehdä.

Rakkaani, en haikaile Kaukaista rakkautta,
en enää muistele menneitä hetkiä,
vanha suola ei minua enää janota.

Sillä sinä rakkaani olet kanssani nyt,
lämpösi hehkuu lemmen liekeillä
ja hymysi valaisee elämääni tänään.