lauantai 4. elokuuta 2012

Heinäkuussa helteitä odotellessa

Kreikkalainen musiikki soi haikeasti soittimessani. Aurinko paistaa houkuttelevasti ulkona, mutta järven vesi on varmaan kylmää, koska sää on ollut viileä. Mikään ei saa minua poistumaan turvapaikastani ulos; ei edes halu mennä uimaan. Ahdistaa, vaikka otin mirtatzapiiniä (masennuslääke) ja temestaa (rauhoittava lääke). Haluan uneen, nukkumaan, siihen viime öiseen autuuteen, jota en osaa kuvailla. Huokaan syvään ja kiroilen mielessäni. Olisin voinut olla ystävieni luona pidempään, tavata kuuron ystäväni  ystäviä hänen syntymäpäivänään. Mutta hoppuilin pois Etelä-Suomesta takaisin kotikaupunkiini.


Kuurolta ystävältäni odotin kuulevani pyynnön jäädä/tulla hänen syntymäpäivilleen. Kun sitä ei kuulunut, kiirehdin turhan aikaisin kotikaupunkiin. Olisin voinut tavata muitakin ystäviäni heinäkuun alussa.

Ahdistus sammui temestan huuruihin. Harmi, että tuli otettua niitä yliannos. Nyt en osaa kertoa, mitä se on kun ahdistaa. Se on niin kamalaa, että nousee mieleen halu kuolla. . . Temestan refloissa sama ahdistus pakkaa päälle. Mutta hetki huuruissa on nyt paikallaan. Haluan levätä, olla ajattelematta mitään ikävää. FB:iin kirjoitin, että elämä on ihanaa. Voikukat kukkivat ja ennen kun ne siementävät, ne ajetaan nurin. On kai jo ajettu takapihamme takaa. Takapihan siniset lemmikitkin ajettiin nurin. Toivottavasti ne kasvavat ja kukkivat vielä tämä kesänä uudemman kerran.

Haluan kahvia ja suklaata sekä jäätelöä, lohikeittoa, mansikkakakkua ja punaista viiniä. Mieheni on pannut kahvin tippumaan kahvinkeittimeen ja suklaata on kaapissa. Annan itselleni luvan syödä 4 palaa suklaata. Juon kahvia suklaan kera. ”Et oo syöny lounasta”, mieheni toteaa. Vastaan: ”Ei kai sitä joka päivä tartte syödä!?!” ”Söisit tuota porkkanalaatikkoa”, hän pyytää. ”Myöhemmin”, vastaan. Lääkeannos alkaa vaikuttaa päässä. on vaikea keskittyä kirjoittamaan, ajattelemaan, kertoa enempää tästä päivästä.

Silmät luppasee. Otan pari temestaa lisää ja menen vuoteelle päiväpeiton päälle pitkäkseni klo 14.40.

Nukuin reilun tunnin ja sitten katsoin Salattujen Elämien uusintoja. Silmä luppasi kiinni vähän väliä. Join kahvia ja söin suklaata. Ahdistus on tipotiessään. Salattujen elämien ihmissuhdekiemurat saivat unohtamaan oman elämäni ihmissuhdekiemurat, jotka aiheuttavat minulle harmaita hiuksia.

Ei kommentteja: