perjantai 27. huhtikuuta 2012

Sairas mieli

Yön hiljaisuudessa hukkaan itseni ja mielikuvitus lähtee laukkaamaan omia teitään. Yritän pyristellä todellisuuteen ja hätistän mielestäni uhkakuvat, joita mielikuvitukseni loihtii. Menin psykoosiin viimeksi, kun en jaksanut pitää itseäni koossa. Hoitajat sairaalassa olivat mielessäni vartijoita, jotka vahtivat, että pysyn sisällä. Onneksi selvisin psykoosista muutamassa päivässä. Mutta kotona oleminen ei ole tuntunut turvalliselta. Psykoosin mielikuvat henkeäni uhkaavasta huumejengistä tulee yhä uudelleen mieleen ja pelko alkaa kalvaa mieltäni. Luottamukseni Jumalan suojelukseen on heikko, miltei kuollut.



Lapsena opin turvaamaan Jumalaan enkä ilman iltarukousta mennyt nukkumaan. Ellei äitini rukoullut, lausuin itse: "Ilta on tullut Luojani. Armias ollos suojani. Aamulla jos en nousisi, Taivaaseen ota tykösi." Ajatus Taivaasta oli turvallinen; en katoaisi olemattomiin, vaikka kuolisin. Uskoin, että Taivaan Isä huolii minut luokseen. Nyt en ole niin varma. Mitä hyvää Jumala näkee minussa, että haluaisi ikuisesti pitää minut luonaan? Ei minussa ole mitään hyvää. Sairas mieli vain.

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Tahdon uneen

Syntymäpäivää on juhlittu ja lomaa vietetty kylpylähotellissa. Viikon elämä oli juhlaa. Sai astua valmiiseen ruokapöytään ja syödä maukkaita ruokia. Oli kuntoutuspaikat äärellään: uima-allas, kuntosali, voimistelusali, kunto- ja hemmotteluhoidot. Ulkona kävelyreitit. Kaunis järvenrantamaisema.



Lomaviikon jälkeen arkeen asettuminen on tuntunut työläältä. Tuskin jaksan tarttua kotitöihin. Edes kahvinkeitto ei oikein suju. Vaivoin sain lajiteltua pyykit koneeseen ja koneesta aseteltua narulle kuivumaan.



On painostava ja toivoton olo. En kestä tätä pakonomaista "mun pitää" -elämistä. Tahdon uneen - tai umpihumalaan - josta herään toivottavasti vasta sitten joskus viimeisenä päivänä. Olen masentunut ja tyytymätön itseeni.



Haluaisin olla terve, energinen,  reipas, toimelias, aikaansaapa ... En ole mitään sinnepäinkään. Joudan poisnukkuneiden joukkoon.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Hajatelma

poskia hehkuttava

aaltoileva

kehossa kiehnäävä

hurmaavan huumaava

kuin orgasmi

Etelä-Afrikan kuiva punaviini

makean viinirypälemehun kera

lämmittää sieluani

yön yksinäisyydessä

torstai 12. huhtikuuta 2012

Ympäripyöriäisiä vuosia

Niinhän siinä sitten kävi, että muutaman tunnin nukuttuani, heräsin kissojen temmellykseen ja kirjoittelu sujui taas niinkuin ennenkin. Skypessä ystävän kanssa vaihdoin ajatuksia sujuvasti.



Tänään tuli siivooja aputytön kanssa siistimään asuntoamme synttärijuhlakuntoon. On oltava siistiä, koska on kutsuttu pari kolme vertaista kylään kakkukahveille. Minulle tulee ympäripyöriäisiä täyteen eli toisin sanoen täydet kymmenet vuodet plakkarissa. Kauheeta, kun on jo paljon ikää kertynyt!!!



Joitakin vuosia elämästäni on mennyt niin, että vaihtaisin ne toisenlaisiin. En olisi niitä ikäviä kokemuksia paitsi tällainen turha täti, joka kaipaa hautaan jo ties monennettako kertaa. Sairas ja ikävä ihminen.


maanantai 9. huhtikuuta 2012

Juhlaa juhlan jälkeen


Toinen pääsiäispäivä.



Ei ole ollut oikein pääsiäisjuhlan tuntua, koska en käynyt kirkossa, en laittanut juhlaruokia, en koristellut kotiamme pääsiäiskoristeilla. Pääsiäispäivät ovat menneet kuin kaikki arkipäivät - alakulon vallitessa mielialaa.




Kuvittelin olevani kauniimpi ranskalainen letti päässä ja turkoosivihreä perhoskoru rinnassa. Olin aamulla iloinen, että sininen t-paita mahtui päälle eikä harmaakuvioinen hame ole enää tiukka. Olen laihtunut. Pikkuhiljaa kilot ovat karisseet; jo 15 kg ennätyspainosta. Mutta valokuvissa olen edelleen LIHAVA ja peilistä katsoo minua vanha ja väsyneen näköinen ruttunaama.




En oikein pysty hyväksymään, että olen VANHA - ja kömpelö, ryppyinen, lihava jne. en jatka luetteloa. Siitä tulen vain pahalle päälle. Olo on jo nyt KURJA. En oikein tiedä, mikä mättää; sekö että taas söin rauhoittavia ylimäärin ja niiden kohmelo vaivaa vai onko tämä tätä sairautta, mikä minuun on pesinyt. ALAKULO, masennukseksikin kutsuttu.




Syntymäpäivä lähestyy ja olen kutsunut muutaman ystävän kakkukahveille. Saas nähdä, tuleeko kakku. Itse en osaa sitä leipoa. Ystävä on luvannut tuoda tullessaan kakun, toinen ystävä kuivakakun. Mistähän sais vähän innostusta juhlimaan. Oishan se kurjaa, jos juhlakalu vain murjottaa. Vähän harmittaa, että menin mukaan koko juhlatouhuun.