keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Marraskuun harmaudessa

Lauantaina 5.11. klo 11

Laitan harmaat villasukat jalkaani, koska varpaita paleltaa. Mieltänikin kylmää ja paleltaa. Mikähän lämmittäisi mieltäni? Uusi puku päälläni ei sitä tee, vaikka ilahduin kyllä, kun se nyt mahtui päälleni. Olen laihtunut viime kesästä, jolloin hameen vetoketju ei mennyt kiinni, vaan vatsamakkarani pursuivat vetoketjun raosta. Vatsamakkarani ovat sen verran pienentyneet, että vetoketju ylettyy kiinni juuri ja juuri.


Kirkasvalolamppu loistaa vierelläni, kun tätä kirjoitan. Yritän valolla estää kaamosmasennuksen hiipimisen mieleeni. Saas nähdä auttaako. Huokaus. Huokailen yhtenään. Asiani eivät ole mallillaan, vaan itse asiassa esim. raha-asiat ovat ihan pyllyllään. Asia huolestuttaa minua. Vielä enemmän huolestuttaa uusi diagnoosini, jonka luin lääkereseptistäni. Psykiatri ei diagnoosista puhunut minulle mitään. Miksei puhunut? vai annetaanko minulle vääriä lääkkeitä, joilla on sitäpaitsi ikäviä sivuvaikutuksia mm. käsin vapinaa ja nykäyksiä, vatsavaivoja, pahoinvointia, hiusten lähtöä, päänsärkyä, ajoittaisia nieliemisvaikeuksia; ruoka meinaa mennä väärään kurkkuun.
 

1 kommentti:

Leena Kärras kirjoitti...

Heips,
kannattanee kysyä lääkäriltä siitä diagnoosista. Kovin usein monet lääkärit eivät kerro niitä suojellakseen potilasta - ja tajuamatta että toipumisessa ainakin masennuksesta kaikki tieto on sitä kivijalka tavaraa jolle voi itseään ja elämäänsä rakentaa. Lisäksi monesti jos saa jotakin yhteiskunnan tukea niin nuo diagnoosit on oltava kovia jotta saa etuja. Ei siis vääriä välttämättä mutta siltä haarukan yläpäästä niin sanoakseni.

Toivottavasti asia selviää..

Leena