lauantai 26. marraskuuta 2011

Rakkaus on väkevämpi kuolemaa

Anopin siunaustilaisuus oli kaunis ja muistotilaisuus oli kotoisa lähisukulaisten kesken. Söimme voileipäkakkua (NAM!!!) ja vattuhillokermakakkua (nam nam) kahvin ja mehun kera. Lauloimme pari laulua, muistelimme vuoronperään itsekukin mitä tuli mieleen äidistä, mummosta, anopista ... Hän oli valoisa ihminen - ja puhelias. Hän käveli pitkiä lenkkejä päivittäin. Kaikilla oli jotain ihanaa sanottavaa hänestä. Ihan ilmeisesti häntä rakastettiin paljon.

Ikäväkseen hän dementoitui ja sokeutui loppuelämäkseen. Hän vietti viimeiset vuodet hoitolaitoksessa - ja hänen kuolemansa oli rauhallinen nukahdus.

Turhaan jännitin hautajaisia. Olin siellä kuin omieni joukossa, vaikken kaikki sukulaisia tunnekaan.

Miten haavoittuvaksi
muuttuu surussa

Miten arkoja
ovat lohdutuksen tuojat

Miten harva jaksaa
viipyä hiljaa
surutalon ovella

      Anja Porio

perjantai 25. marraskuuta 2011

Hautajaiset

F33.3
GAF 45
BDI 12
Skitsofrenialääkettä toimintakykyä aktivoimaan.
JIHUU !!! Hyvin menee, mutta menköön.
Saan heittää menemään pyrkimykset terveitten joukkoon.
Hautaan terveyden tavoittelun.

Huomenna on hautajaiset. Mieheni äiti menehtyi 94-vuotiaana. Mörrimöykky siskoineen on täysorpo. Surullista! "Surun ainoa hoito on sureminen. Suru ei tuhoa, vaan rakentaa ja eheyttää. Se on ihmiselle kuin kotelo perhoselle. Sen suojissa koemme kuin muodonmuutoksen ja voimme nähdä kaiken uudessa valossa.Surun kotelossa myllertävät usein muutkin tunteet kuten viha, pelko, syyllisyys, häpeä, kaipuu ja jopa ilo. Ne kaikki on tarkoitettu aidosti koettaviksi."
Suru - oma keho surutyönvälineenä

Minua jännittää mennä surevien joukkoon. Mieheni suku ei ole tullut tutuksi. Emme ole kutsuneet hänen siskojaan perheineen käymään kylässä eivätkä hekään ole meitä kutsuneet - tai jos ovat Mörrimöykyn kutsuneet, hän ei ole siitä minulle kertonut. Harmi, etteivät siskot pidä yhteyttä veljeensä. No, kutsuivat sentään äidin hautajaisiin ja minä menen mieheni tueksi anoppini siunaustilaisuuteen.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Skitso

En mielestäni ole masentunut. Miksi minun yhä vaan on syötävä masennuslääkkeitä? Sitä kysyn lääkäriltäni, kun hän soittaa minulle. Ja miksi nyt skitsofrenialääkettäkin - - - Ystäväni, joka on tutustunut pariin skitsofreenikkoon, sanoi, etten minä ole skitso - Entäpä jos olenkin? Koko itsekuvani muuttuu ja äitini häpeävät lausunnot skitsofreenikoista saattavat alkaa elää mielessäni. Minua pelottaa, että luhistun tämän diagnoosin alle. Itsetuntoni murenee enkä halua elää. Apua! Mitä nyt enää on merkitystä ylipainolla, kun en kehtaa enää ihmisten ilmoille. Hyvin alkanut painonpudotus (touko-elokuussa hävisi yli 10 kiloa) on lopahtanut, koska syön Viennetta-jäätelökakkua suruuni ja lohdukkeeksi.

Tein depressiotestin

Tein depressiotestin täällä: http://www.depressedtest.com/

DisorderYour Score
Major Depression:High-Moderate
Dysthymia:Slight-Moderate
Bipolar Disorder:Moderate
Cyclothymia:Moderate
Seasonal Affective Disorder:Very High
Postpartum Depression:N/A
Take the Depression Test

Mitähän tästäkin on ajateltava?
Sanokaas, mitä on suomeksi High-Moderate ja Slight-Moderate, please!
Etsin sanakirjasta enkä saa tolkkua ---

moderate =

- abate; alleviate; dull; dwindle; ease; fade; mitigate; moderate; pacify; slacken


- asettua talttua

- raueta; asettua; heikentyä; heiketä; herpaantua; hervota; laantua; lakata; lamaantua; lannistua; loppua; luhistua; masentua; murtua; nujertua; päättyä; sammua; talttua; uupua; uuvahtaa; väsähtää

- hillitä yleiskieli verbi

- hidastaa; hidastuttaa; hiljentää; hillitä; pidättää; pidentää; viivästyttää; viivyttää; vitkastuttaa
hillitty

- pidättyväinen; hillitty; kiihkoton; viileä

- hyväksyttävä yleiskieli adjektiivi

- kohtalainen; auttava; hyväksyttävä; joltinenkin; jonkinlainen; laatuunkäypä; melkoinen; mukiinmenevä; parahultainen; siedettävä; tyydyttävä; välttävä

- kärsivällinen maltillinen

- tyyni; hermostumaton; hillitty; kiihkoton; kyllästymätön; kärsivällinen; lauhkea; lempeä; leppoisa; maltillinen; malttavainen; pitkämielinen; rauhallinen; sopuisa; sovinnollinen; sävyisä; säyseä; tasainen; ystävällinen

- keskinkertainen yleiskieli adjektiivi

- normaali; keskinkertainen; konventionaalinen; sovinnainen; tavallinen; tavanomainen; totunnainen; yleinen

- keventää yleiskieli

- keventää; huojentaa; huojistaa; lieventää; lievittää;

- kohtalainen yleiskieli

- kohtalainen; auttava; hyväksyttävä; joltinenkin; jonkinlainen; laatuunkäypä; melkoinen; mukiinmenevä; parahultainen; siedettävä; tyydyttävä; välttävä
kohtuullinen

- sopiva; asianmukainen; hyväksyttävä; kohtuullinen; kunnollinen; oikeudenmukainen; sovelias
lievä yleiskieli

- tehoton; heikko; lievä; tulokseton; vaisu; voimaton

- lieventää
- helpottaa; huojentaa; keventää; lientää; lieventää; lievittää
[ nykyisiä rajoituksia haluaisi lieventää enää vain 17 prosenttia suomalaisista]
lievittää

- keventää; huojentaa; huojistaa; lieventää; lievittää;

- maltillinen

- kesy; maltillinen; sovinnollinen; sävyisä; säyseä

- pidättyvä yleiskieli
- pidättyväinen yleiskieli
- pidättyväinen; hillitty; kiihkoton; viileä
- pitkäjännitteinen maltillinen

- kärsivällinen; hermostumaton; kyllästymätön; maltillinen; malttavainen; pitkäjännitteinen; pitkämielinen; rauhallinen; tyyni

- pitkämielinen maltillinen

- maltillinen; kärsivällinen; pitkäjännitteinen; pitkämielinen; rauhallinen; tyyni

- raitis yleiskieli selvä adjektiivi

- absolutisti; raitis

- rauhallinen maltillinen

- sovinnollinen; lauhkea; lempeä; rauhallinen; sopuisa; sävyisä; säyseä; ystävällinen
[ konsulin rauhallinen pääsiäisenvietto ]

- säädellä yleiskieli verbi

- tyyni maltillinen

- sävyisä; hillitty; hyväntahtoinen; juohea; kiihkoton; lauhkea; lempeä; leppeä; leppoinen; leppoisa; levollinen; maltillinen; rauhaisa; rauhallinen; seesteinen; sopuisa; säyseä; tasainen; tyyni; ystävällinen
tyyntyä yleiskieli

- hiljentyä; asettua; heikentyä; heiketä; hiljetä; laantua; lauhtua; leppyä; taueta; rauhoittua; tasaantua; tyyntyä; vaimentua; vaimeta

- vähittäinen

- vähittäinen; asteittainen; hidas; portaittainen; vaiheittainen; verkkainen

- vaimentaa yleiskieli

- hillitä; asettaa; heikentää; kesyttää; laannuttaa; lauhduttaa; lepytellä; lieventää; pitää kurissa;
- rauhoitella; rauhoittaa; sovitella; taltuttaa; tasoittaa; tyynnyttää; vaimentaa
vanhoillinen yleiskieli konservatiivinen adjektiivi

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Muki

Olipa mukava käydä juttelemassa ystävän luona. Söimme kuumaa tomaattikeittoa ja Viennetta-jäätelökakkua kahvin kera. Pari kolme tuntia hurahti huomaamatta. Sain häneltä kaksi ihanaa kissamukia, joiden kahvana on kissanhäntä. (kts. kuva) Kivat, ilmeikkäät kissat saavat olipaikkansa lasivitriinissäni. Tulen aina muistamaan päivämäärän, jolloin sain mukit: 20.11.2011

perjantai 18. marraskuuta 2011

Aamuyöllä

Viiden tunnin nukkkumisen jälkeen heräsin levottomasta unesta ja nousin tietokoneeni ääreen lukemaan blogeja, joita seuraan. Väsymystä ja toivottomuutta joissakin blogeissa. Kiitän Luojaani, etten itsekin ole vaipunut synkkyyteen. Tämä syksy on harmaa ja pimeä; lumeton ja vuoden aikaan nähden lämmin. Tosin yhdestä kuuteen astetta lämmintä on aika koleaa, varsinkin kun tuulee. Aurinkoisia päiviäkin on ollut, mutta en juuri ole niistä nauttinut verhojeni takana sisällä kotona.



Ruska on poissa eikä tee mieli avata verhoja. Pidän valoverhojen kanssa paksumpia verhojakin yötä päivää. En halua, että vastapäisen talon ikkunoista kukaan näkee sisälle huoneeseeni, jossa istun tietokoneeni äärellä. Vähän vainoharhaista: tuskin siellä kukaan tiiraa tänne tai edes näkee mitään sisälle hämärään huoneeseeni. Mutta minusta tuntuu kotoisammalta verhot kiinni. Ulkona ei ole muuta kuin alastomia puita ja harmaa talo, joita en tahdo nähdä.


Mieheni yskii nukkuessaan viereisessä huoneessa - vai lie jo herännytkin. Usein hän nousee klo 5 aikoihin keittelemään aamukahvit. Nousis vain nytkin niin ei tarvitsisi vaivautua keittämään itse kahvia. Aamupalalle tästä on lähdettävä. Hiukoo.

* * * * *

Weetabixia rasvattoman maidon ja vattuhillon kera - ja aamusuukko mieheltäni. On ihanaa, kun hän sanoo hyvät huomenet ja suukottelee. Partakarvat kutittavat leukaani. Nyt kun parta on kasvanut 2-3 senttiseksi, se näyttää komealta.

Aamukahvin juotuani ja päivän lehden luettuani voisin oikeastaan mennä mieheni viereen torkkumaan. Aamiaisen ja kahvin jälkeen hän ottaa usein tirsat, mutta minua ei nukuta - tai mistäpä sen tietää, vaikka saisinkin unen päästä kiinni.

"Uni paras lääke on
  siitä nauttikaamme ... "

tiistai 15. marraskuuta 2011

Marraskuun hämärässä

Kirkasvalolamppu tuo valoa hämärään huoneeseeni ja toivottavasti piristää mieltäni. Nukuin katkonaista unta ja heräsin aikaisin. Olo on vähän pöllämistynyt. Ihan kuin olisin tullut toisesta maailmasta tähän pimeään loukkoon. En muista, näinkö unta. Illalla katsoin DVD-videon NORJA sarjasta Unelmatkoja maailmalle. En pidä matkustamisesta, mutta katselen mielelläni kauniita maisemia. Em. sarjassa on videoita ympäri maailmaa. On kiva katsella kunkin seudun parhaimmat nähtävyydet rasittamatta itseään kävelemällä ja matkustamalla päiväkausia päästäkseen näkemään niitä. Olen onnellinen nojatuolimatkaaja.


Seuraavaksi katson videon PERU - Muinaisten kulttuurien maa ja GALÁPAGOSSAARET - Kilpikonnasaarten ihmeellinen luonto

Sitten onkin jo aamusuihkun ja aamiaisen aika. Ja niin tämä päivä lähtee käyntiin. Menen asioille kaupungille, haen paketin postista ja lääkejauhetta apteekista. Asioiminen kaupungilla ei minua juuri innosta, mutta pitäähän nuo asiat hoitaa.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Pillereitä masennukseen

Olen lukenut monen masentuneen blogia ja huokaan helpotuksesta, koska en itse ole nyt masentunut (ainakaan vielä). Kaamosmsennus iskee usein tähän aikaan vuodesta, mutta tässä marraskuussa olen ollut huolissani muista asioista kuin omasta mielialastani. Olen syönyt D-vitamiinia, kalaöljy-kapseleita, karnosiinia, multitabsia - ja istunut kirkasvalolampun äärellä. Uskon, että nämä ovat auttaneet torjumaan kaamosväsymystä ja -masennusta. Niin ja onhan minulla masennuslääkitys ... Pitääköhän minun syödä masennuslääkkeitä koko loppuelämäni?

perjantai 11. marraskuuta 2011

TERVETULOA uudelleen lukijakseni

"On aika vaihtaa näkökulmaa ja blogin osoitetta. Tämä on nyt tässä.", kirjoitin taannoin ja tein uuden blogin johon kirjoitin tekstin toisensa perään. Mutta jostakin syystä en saanut asetuksia oikein, niin että sinne olisi voinut kommentoida tekstejäni. Jätin sen blogin omille ajatuksilleni, joita en julkaise; siis vain itseni luettavaksi.

TERVETULOA taas tähän blogiin matkalle kanssani tutustumaan elämääni, arvoihini, ajatuksiini ja tunteisiini - kirjoitan edelleen myös kissoistani, painonhallinnastani - ja saatanpa kommentoida päivän uutisia omasta näkökulmastani. Ja te hyvät lukijat, tänne voitte kirjoittaa myönteisiä kommenttejanne ajatuksistani.
Luen niitä mielelläni.

Tonnikeijusta vedenneidoksi



Nuori, kaunis nainen ui ja sukeltelee vedessä kukkien seassa. Miten ihastuttava kuva löytyikään lehdestä, jonka nimeä en muista. Tavoittamaton unelma minäkuvaksi.


Ennätyspainoisesta, obeesista tädistä vedenneidoksi tai keijukaiseksi pyrkimiseni on varsin työlästä ja vaikeaa. Jos jalkani eivät toimisi, niin varmaan halajaisin innokkaasti ulos. Mutta kun nyt ei, kehtuuttaa, aurinkokin meni jo pilveen ja tuulee. Kohta aurinko laskee ja tulee pimeä. En pidä kävelystä. Aina löydän tekosyitä, miksi en lähde ulos kävelylle. On pakotettava itsensä liikkeelle edes joskus. Tietokoneelta pyrin nousemaan jaloilleni joka tunti ja venyttelen kylkiäni. Olen kerännyt voimisteluohjeita, joita voisi tehdä ilman apuvälineitä. Mutta parin viikon harjoittelun jälkeen minä vain unohdan ohjeet ja harjoittelun. Alan taas jotain toista ohjelmaa jonkin ajan kuluttua, mutta kyllästyn pian siihenkin. Huokaus. … että tämä ihminen on laiska - vai olisiko se päämäärättömyyttä, sinnikkyyden tai kunnianhimon puutetta.

Loppukesällä sain painostani pois 13 kiloa, mutta kilo on tullut takaisin. Jos en pian siirry takaisin kasvisvoittoiseen ravintoon, olen kohta taas ennätyspainossani. Ruoanlaitto ei ole intohimoni. Mielelläni istun valmiiseen pöytään. Mikrouunissa lämmitetyt valmisruoat ovat tulleet tutuiksi, kyllästyksiin asti.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Täysi kuu



Täysi kuu hullaannuttaa minut ja valvon yli nukkumaanmenoaikani, joka on ollutkin tämän syksyn epäterveellisen aikaisin illalla (klo 18-20). Kun menee niin aikaisin nukkumaan, unet loppuvat klo 3-4, jolloin on toisaalta hyvä aika pelata FarmVilleä tai muita Facebookin pelejä, koska ei enää ole ruuhkaa niille sivuille Suomessa.

Onpa kotoista palata kirjoittamaan tätä blogia. Uusi blogi, jota aloittelin, tuotti jos minkälaisi vaikeuksia. Tein varmaan kaikki virheet, jota voi blogin aloittaja tehdä. Ensin yritin saada sen salasanan taakse, mutten onnistunut. Blogia kävi katselemassa laskurin mukaan muutama. Ihmettelin, ettei kukaan kommentoi mitään mistään. Muutin asetuksia ja sainkin ne jo oikein ja parit kommentit sain.

Tämä blogi on julkinen. Ei tarvitse muistaa salasanoja. Kuka vain voi kommentoida, mutta toivon, että mieluummin kannustatte kuin lyötte lyttyyn minua. Sillä olen hauras ihminen, joka masentuu helposti.

Marraskuun harmaudessa

Lauantaina 5.11. klo 11

Laitan harmaat villasukat jalkaani, koska varpaita paleltaa. Mieltänikin kylmää ja paleltaa. Mikähän lämmittäisi mieltäni? Uusi puku päälläni ei sitä tee, vaikka ilahduin kyllä, kun se nyt mahtui päälleni. Olen laihtunut viime kesästä, jolloin hameen vetoketju ei mennyt kiinni, vaan vatsamakkarani pursuivat vetoketjun raosta. Vatsamakkarani ovat sen verran pienentyneet, että vetoketju ylettyy kiinni juuri ja juuri.


Kirkasvalolamppu loistaa vierelläni, kun tätä kirjoitan. Yritän valolla estää kaamosmasennuksen hiipimisen mieleeni. Saas nähdä auttaako. Huokaus. Huokailen yhtenään. Asiani eivät ole mallillaan, vaan itse asiassa esim. raha-asiat ovat ihan pyllyllään. Asia huolestuttaa minua. Vielä enemmän huolestuttaa uusi diagnoosini, jonka luin lääkereseptistäni. Psykiatri ei diagnoosista puhunut minulle mitään. Miksei puhunut? vai annetaanko minulle vääriä lääkkeitä, joilla on sitäpaitsi ikäviä sivuvaikutuksia mm. käsin vapinaa ja nykäyksiä, vatsavaivoja, pahoinvointia, hiusten lähtöä, päänsärkyä, ajoittaisia nieliemisvaikeuksia; ruoka meinaa mennä väärään kurkkuun.
 

lauantai 5. marraskuuta 2011

Marraskuun kaamoksessa


Taivas on paksujen, harmaiden pilvien peitossa. Ulkona on hämärää, vaikka kohta on puolipäivä. Laitan harmaat villasukat jalkaani, koska varpaita paleltaa. Mieltänikin kylmää ja paleltaa. Mikähän lämmittäisi mieltäni? Uusi puku päälläni ei sitä tee, vaikka ilahduin kyllä, kun se nyt mahtui päälleni. Olen laihtunut viime kesästä, jolloin hameen vetoketju ei mennyt kiinni, vaan vatsamakkarani pursuivat vetoketjun raosta. Vatsamakkarani ovat sen verran pienentyneet, että vetoketju ylettyy kiinni juuri ja juuri.



Kirkasvalolamppu loistaa vierelläni, kun tätä kirjoitan. Yritän valolla estää kaamosmasennuksen hiipimisen mieleeni. Saas nähdä auttaako. Huokaus. Huokailen yhtenään. Asiani eivät ole mallillaan, vaan itse asiassa esim. raha-asiat ovat ihan pyllyllään. Asia huolestuttaa minua. Vielä enemmän huolestuttaa uusi diagnoosini, jonka luin lääkereseptistäni. Psykiatri ei diagnoosista puhunut minulle mitään. Miksei puhunut? vai annetaanko minulle vääriä lääkkeitä, joilla on sitäpaitsi ikäviä sivuvaikutuksia mm. käsin vapinaa ja nykäyksiä, vatsavaivoja, pahoinvointia, hiusten lähtöä, päänsärkyä, ajoittaisia nieliemisvaikeuksia; ruoka meinaa mennä väärään kurkkuun.