maanantai 25. huhtikuuta 2011

Kirkasta

Aurinko häikäisee silmiäni. En löydä aurinkolasejani mistään. Kirkkaus kirkuu liian kovaa, niin että koko pää soi. Atonaalista meteliä. En kestä tätä. Vedän verhot ikkunan eteen. Vähän helpotti. Kaikki odottavat, että kevätpäivät vievät alakuloiisuuteni mennessään. Minun odotetaan piristyvän ja tervehtyvän kunhan vain kävelen auringonpaisteessa ulkona. Minun on pakotettava itseni ulos, edes parvekkeen ikkunasta hastelemaan raitista ilmaa.

2 kommenttia:

  1. Uusi blogini on osoitteessa tataelamaa.vuodatus.net luit joskus aiemmin mun entistä blogia joka oli suljettu. En ole pitkään aikaan käynyt katsomassa tekstejäsi.

    VastaaPoista
  2. Joskus valoa auttaa, aika usein on päinvastoin. Päivä kerrallaan, totutellen. Voimia.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!