maanantai 23. elokuuta 2010

Riippuvuuksista ja olemuksestani

Muutama yö meni hyvin nukkuen, mutta tänä yönä unet jäivät neljään tuntiin. Nyt ei nukuta. Luin Käsikädessä-lehteä. Siinä oli juttuja riippuvuuksista. Mietin, etten minä ole riippuvainen ainakaan alkoholista tai seksistä. Olenkohan oikeastaan mistään riippuvainen? Kaikkia juttuja en vielä ehtinyt lukea. Riippuvainen voi olla niin monesta asiasta mm. jo mainuttujen alkoholin ja seksistä riippuvuuden lisäksi riippuvuutta voivat aiheuttaa huumeet, lääkkeet, liikunta, yliuskonnollisuus, työ, ostaminen, syömishäriöt eli siis ruoka, pelit, valta, tietokoneet jne. Onhan noita. Peliriippuvuus liippaa läheltä, mutta en katso sen olevan minulla sairaalloista himoa, vaikka paljon aikaa käytänkin facebookin peleihin. Ei minulle tule vieroitusoireita, jos en pääsekään pelaamaan joka päivä. Voin pitää viikonkin lomaa poissa netistä.

Onneksi oloni ei ole enää lepattavan epämääräinen ja hiljaisen tuskainen niinkuin herätessäni puolilta öin. Menneet jo moneen kertaan puidut asiat ahdistivat mieltäni. Miten tästä eteenpäin? Kuinka saisin iloisemman ja huolettomamman otteen elämästä? Miksi olen aina niin vakava ja totinen?


Ystävilläni on minusta on varmaan aika kummallinen mielikuva. Miksei minulla ole oikein läheistä ystävää ollenkaan? En päästä ketään lähelleni. Suojaan sisintä sisimpääni kuin hengen hädässä. Pelkään, että sisimpääni haavoitetaan, jos paljastan sen. Pelkään kuolemaa. Henkistä kuolemaa. Että en enää hallitsisikaan itseäni vaan joku toinen määräisi, mitä olen. Omaa identiteettiäni suojelen – salaamalla sen monen kuorikerroksen alle. Olen kuin kaali. Mehevimmät ja raikkaimmat lehdet sisällä. Päältä jo nuhjaantunut ja likainen.

Vai olisinkohan sittenkin kuin kiivi. Karvainen pinta, vähän mehevää hedelmälihaa ja suurin osa siemenkiveä, jota ei voi syödä. No joo. En ala analysoimaan enempää olemustani. Tosiasia vain on, etten koe kenenkään minua todella ymmärtävän, koska en ole itseäni selittänyt kenellekään kovin paljastavalla tavalla. Ehkä joku terapeuteistani on saanut osatotuuksia selville, mutta minä kokonaisuudessaan on paljastamatta. Ja se lienee ihan OK ja parasta olla niin.

Mietin pitkään, mitä kirjoittaa tänne blogiini. En haluaisi vatvoa itseäni enempää. Mutta en tiedä, mistä muustakaan kirjoittaisin. Kova halu olisi saada aikaan jotain kirjallista tuotosta, jolla olisi jotakin merkitystä jonkun toisen elämässä. Että joku toinen voisi sanoa(kirjoittaa) minun blogillani olleen positiivinen vaikutus hänen elämässään.

Tavoitteeni tähän mennessä on ollut vain hiukan paljastaa itseäni ja saada selville, mitä uskallan itsestäni kertoa maailmalle. Rohkeuttani ei voi ylistää –  mitään kovin paljastavaa en ole kertonutkaan.

3 kommenttia:

Rita kirjoitti...

Minullekin tulee Käsi kädessä - lehti :) Uusinta numeroa en ole vielä ehtinyt avata, se ilo on vielä edessäpäin.

Marja-Liisa kirjoitti...

Itse puran tänne siis kaiken mieleen tulevan itsestäni, mitään en peittele.
Ota se ohjenuoraksi itsellesi. Minua ainakin helpottaa kun saa purkaa itseään ja kirjoittaa asiat tasan niinkuin ne ovat.
Aina eihelpotusta tule, mutta olen ainakin olen yrittänyt purkautua etten paakkuudu ja pakahdu.

Ole ystäväni rohkealla mielellä! :))

bamiella kirjoitti...

Käsi kädessä -lehdessä on taas mielenkiintoisia juttuja. Kannattaa lukea!

Noinhan se on Marja-Liisa, sitä paakkuuntuu ja pakahtuu, ellei saa purkaa itseään aina välillä. Vielä en ihan avoin rohkene olla tällä foorumilla, mutta ehkä tässä vuosien kuluessa tulen toteamaan, ettei mitään pahaa tapahdu, vaikka kirjoittaisinkin itsestäni mitään peittelemättä.