Sairaalloinen liikalihavuus on ollut tosiasia kohdallani jo pitkään. En yrityksistä huolimatta laihdu, vaan painoa näyttää kertyvän vain lisää. Ipillä on blogissaan Miekuvitusmatka tulevaisuuteen mielenkiintoinen postaus lihavuudesta ja halusta laihtua. Ehkä minäkin pidän läskejäni suojakertoimena ympärilläni enkä alitajuisesti HALUA laihtua. Siksiköhän laihdutusyritykset ovat yksi toisensa jälkeen lopahtaneet ja olleet tuloksettomia?
Olen kutakuinkin luopunut laihdutusyrityksistä, vaikka luenkin kirjoja elämäntaparemonteista ja arjen pienistä valinnoista. Parhaillaan olen alkanut lukea Hanna Partasen Kyytiä kiloille -kirjaa. Kirjan takakannessa lukee optimistisesti: "Hanna Partasen KYYTIÄ KILOILLE auttaa saavuttamaan ja säilyttämään ihannepainon ja hyvän olon. Onnistumisen avaimina ovat motivaatio, tietoisuus omista ruokatottumuksista sekä arjen pienet valinnat."
MOTIVAATIO taitaa olla minulta hukassa. Olen lannistunut ja miltei luopunut yrittämästä painonpudotusta. En syö paljoa ja elimistöni on kai säästöliekillä. Partasen kirjassa kiinnostaa minua erityisesti aihe, kuinka vauhdittaa säästöliekille mennyttä aineenvaihduntaa teho-ohjelmilla. Olen silmäillyt kirjaa siltä osin. Yksi lause pisti silmääni: Liian vähärasvainen ruokavalio saattaa olla yksi säästöliekin laukaisevista tekijöistä. Ja toinen ajatus kirjan loppupuolelta: "Kultainen keskitie tuo elämäntapamuutoksissa parhaan lopputuloksen: Vältät säästöliekki-ilmiön, ylimääräisen stressin ja saat onnistumisen kokemuksia. Pienillä muutoksilla syntyy tulosta, vaikkakin hitaammin kuin ihmedieeteillä, mutta taatusti pysyvämmin. Jokainen ylipainoinen olisi tyytyväinen edes viiden kilon pudotukseen vuoden aikana, kunhan kilot pysyisivät poissa. Ilouutinen onkin se, että jo pieni muutos painossa tekee terveydelle hyvää ja alentaa merkittävästi riskiä sairastua useimpiin kansansairauksistamme."
Ei paljon ilahduta tuo pienten muutosten ideakaan, sillä minulla menisi toista kymmentä vuotta laihtua ihannepainoon vauhdilla viisi kiloa vuodessa - niin paljon noita ylikiloja on kertynyt.
Ajattele asia toisinpäin: mitä tapahtuu kymmenen vuoden aikana, jos et tee asialle mitään.
VastaaPoistaLihavuus ei ole pelkästään fyysistä, sillä monet ihmiset tarvitsevat lihavuuttaan.
Minulle lihavuus on ollut nimenomaan suojamuuri muita ihmisiä vastaan. En kuitenkaan enää usko sitä tarvitsevani. Olen ihmisenä vahvempi ja uskallan olla haavoittuvainen ja herkkä suhteessa muihin ihmisiin.
Minulle kipinän laihtumiseen antoi sisareni sanomalla: kyse on viiden vuoden projektista, koska vähintään niin pitkä aika tarvitaan terveellisempien elämäntapojen sisäistämiseen.
Tajusin, että laihtumista ei tarvitse sitoa aikatauluun, joita muutenkin on elämässä liikaa. Voin laihtua hitaasti ihan rauhassa, koska sekin on muutos parempaan.
Opettelua terveellisempi elämäntapa vaatii. Se ei tule sattumalta vaan tietoisen valinnan kautta. Kehon säästöliekille menemisen välttely opettaa itsetuntemusta. Esimerkiksi minä tarvitsen enemmän rasvaa kuin mitä Painonvartijat suosittelevat. Kuinka paljon enemmän, sitä en vielä tiedä.
Hei
VastaaPoistaEilen kävin laihdutus ohjaajani luona ja keskustelimme motivaatiosta kuin ihmiset antavat helposti periksi ja parin viikon laihduttamisen jälkeen. Ohjaaja sanoikinettä jos ei ole kunnolla motivoitunut laihdutukseen niin silloin helposti antaa periski. Ajankohta on voinut olla väärä laihdutuksen alottamiselle.
Tähän yhdyn itsekkin. Olen laihduttanut monet kerrat ja koskaan ennen en päässyt toivottuun lopputulokseen. Tiedostin ettäpitää laihtua mutta jokin asia hankasi vastaan. Nyt olen päässyt hyvään vauhtiin laihduttamisessa. Toivottavasti pääsen määränpäähäni.
Tsemppiä sinulle ja aurinkoista kevättä!