keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Ajatuksia maatilapeliä pelatessa

Ostaa eläimiä, puita, kasvien siemeniä, aitoja, portteja, pylväslamppuja, rakentaa maatilaa, pihapiiriä, hevoshakaa. Aluksi tämä kaikki tuntui mukavalta puuhastelulta. Mutta jo pari viikkoa puuhasteltuani aloin muistella niitä kuukausia, joita elin ihan oikeasti maalla. Tutustuin lehmiin ja hevoseen sekä niiden hoitoon. Olin mukana heinänteossa entisaikaisin tavoin heinäseipäineen ja haravoimisineen. Ne oli kaikki uutta ja mielenkiintoista työtä, jota seurasin pikkutyttönä.

Mutta maalaistalon sosiaalinen elämä oli hankalaa. Jo savon murre eteläsuomalaiselle kirjakieltä puhuvalle tytölle aiheutti päänvaivaa. Maalaismiesten naista arvostamaton asenne näkyi kaikessa niin, että tunsin olevani pohjasakkaa, koska olin tyttö. Arvostetuinta oli työ, jossa pärjäsi miesten voimin kuten esim. heinänluonti heinäseipäille ja metsätyöt hevosen kanssa.

Töiden jako naisten ja miesten töihin maalla on jälkeenpäin minua ajatteluttanut kovasti. Nykyäänhän maalaismies saattaa vaihtaa vauvan vaipan siinä kuin nainenkin, mutta entisaikaan sellaiseen ei ”oikea mies” ryhtynyt. Ruuanlaittokaan ei ole niin selkeästi naistentyötä kuin se oli kauan sitten maalla.

En tiedä nykyisestä maatilanpidosta, mutta ennen muinoin se oli kovin työlästä ja rasittavaa, kuluttavaa ja fyysistä voimaa kysyvää. Luulen, että nuo Facebookin maatilapelit antavat aika helpon ja yksioikoisen kuvan maatilan pidosta. Moni asia niissä on pielessä. Esim. satoa tulee aina, kun siemenet kylvää olipa vuodenaika mikä tahansa. Lehmiä tarvitsee lypsää vain kerran vuorokaudessa. Samalla tilan pellolla voi kasvattaa esim. riisiä ja auringonkukkia. Samalla tilalla kasvavat banaanipuu ja kuusi. Siinä nyt pari esimerkkiä.

Ei kommentteja: