perjantai 9. lokakuuta 2009

Jumissa

Aamuyö. Tietokone hurisee hiljaa. Yläkerrassa astellaan raskain askelin. Ajatukseni ovat katkonaisia ja levottomia haikuja sydämen sisimmästä, joka huutaa hellyyttä ja hoivaa. Tahtoisin syliin kuin pikkulapsi äitinsä rinnoille. Turvaa ja huomiota minä kaipaan. Että joku huomaisi minut ja kysyisi, mitä minulle kuuluu. Miksen sano sitä miehelleni? Olemmeko niin vieraantuneet toisistamme, että mun on vaikea puhua tarpeistani hänelle? Vai mistä tämä jatkuva tarvitsevuus johtuu? Olen huolissani, että jään henkisesti yksin - tai johan tämä on sitä yksinäisyyttä, kun mies nukkuu suurimman osan vuorokautta eikä paljon puhu valveillaollessaan. Ja minä valvoskelen aamuöitä...

Olen nykyään rehellisempi itselleni kuin nuorena, niin että hyväksyn itsessäni keskeneräisyyden ja rikkinäisyyden. Ja tarvitsevuuden. En ole niin itseriittoinen kuin nuorena aikuisena. Itsellinenkin olin ja kamalan itsekeskeinen. Kuitenkin kiltteyteen sairastunut ja särkyneisyytensä salaava.

Soisin olevani auki rakkaudelle. Mutta minä käperryn itseeni, murheeseeni, siihen samaan rakkaudettomuuteen, jota olen lukenut monesta blogista. Arvottomuuteen, hyväksytyksi tulemisen toiveeseen ja haaveeseen yhteydestä puolison/ystävän/lähimmäisen kanssa.

On niin yksinäistä valvoa aamuyötä tietokoneen äärellä, kun on pakahduttava tarve ilmaista itseään jollekin ja tuntea yhteydeydenkuuluvuutta. Mutta sanat tulevat esiin takellellen ja pakahduttava tunne kuristaa kurkkua, kiristää niskahartialihaksia ja kyyneleitä purskahtaa silmäkulmaan.

Väsymys ja rauhoittava lääke turruttavat tunteeni. Mieleni kietoutuu pumpuliseen sumuun ja toivon pääseväni uneen.

8 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Lähetänpä täältä virtuaalihalauksen ja vetoan tuonne "yläkertaan", että saisit kaiken sen, mitä Hän tietää sinun tarvitsevan.

Mikä siinä onkin, että joskus voi olla kovin yksinäinen, vaikkei tosiaankaan ole konkreettisesti yksin...

Johanna Laakso kirjoitti...

Yhdyn Millanin kommenttiin. Joskus voi tuntea suurta yksinäisyyttä, vaikka ympärillä olisi tuhatpäin ihmisiä.
Hepreankielinen Jumalaa tarkoittava sana El Shaddai kääntyy sanatarkasti suomeksi: Jumala, jolla on äidin rinnat. Etsi rakas ystävä Hänen kasvojaan, Hän on kaikki riittävä! Hänen Rakkautensa poistaa kivut. Jonain päivänä sama tunne, joka ennen satutti sinua, on menettänyt hallintavallan sinussa!! Se tapahtuu väistämättä, kun uskossa ojentaudumme Hänen puoleensa, mutta meidän täytyy etsiä. Minä kannan sinua rukouksin, kunnes jaksat itse. Siunausta rakas ystävä ♥

Verna kirjoitti...

Et ole yksin. Koko maailma on täynnä odottavia kohtaamisia ja jokainen päivä on uusi mahdollisuus. Jumitumme jokainen aika ajoin. Olen itsekin tuntenut ja käynyt läpi samankaltaisia tunteita kuin sinäkin; olen ollut useammin kuin kerran valmis luovuttamaan.

Silti, olen tässä. Olen onnellinen ja rakastan jokaista hetkeä. Kiitän elämästä, sillä kiitollisuus on avain onneen. Meillä jokaisella on oikeus olla täällä ja nauttia kaikesta siitä hyvästä, mitä elämällä on meille tarjottavanaan. Yksikään meistä ei ole toista parempi.

Halaan sinua ja kiitän, että olet täällä jakamassa ajatuksiasi.

bamiella kirjoitti...

Kiitos halauksesta Millan! Ja kiitos siunauksen toivotuksestasi Johanna! Suurenmoista, että viette asiaani "yläkertaan" nyt, kun itselläni ei ole sanoja rukoilla. Haluan oppia rakastamaan elämää ja päästä nauttimaan joka hetkestä. Jumala suokoon minulle sellaisen mielen, että vapaudun ahdistuksistani!

Arjaanneli kirjoitti...

Jospa rohkaistuisit senverran, että sille rakkaallesi vihjaisisit rakastavasi...?
Uinuvat tunteet on saattaneet kadota ihan vaan hetkiseksi.
Palatakseen muistutuksesta.

Herne kirjoitti...

Et koskaan ole yksin,
Jumala
soutelee sielujen
valtameressä
öisinkin!

Johanna Laakso kirjoitti...

Moi Bamiella!

Kuuntelin tuossa Pekka Simojoen Viivythän vierellä kappaletta ja Herra nosti sinut rukoukseeni. Koin, että Hän haluaisi eheyttää murtuneen sydämesi ja tuoda valoa pimeimpään. Sinä olet Hänen rakas tyttärensä ja Hän rakastaa sinua. Annathan Hänen sitoa haavasi! Siunaten, Johanna

Marja kirjoitti...

Minulla juuri samanlaisia tuntemuksia kuin sinulla. Paitsi, että minulla ei ole miestä, ei ketään muuta kuin Jumala yksin.