tiistai 22. syyskuuta 2009

Kolme tasoa

Ajattelen elämääni kolmella tasolla. Pinta-taso on tämä arkinen elämä, johon kuuluvat erityisesti kissanpennut. Pentujen seuraaminen, niiden kanssa leikkiminen, paapominen ja hoitaminen. Mistään muusta en nyt ole osannut tässä kuussa kirjoittaakaan kuin kissanpennuistamme. Pinta- tasoon kuuluvat myös yhteydenpito ja kanssakäyminen puolison kanssa, arkiaskareet kodin hyväksi ja laihdutuspojektini, joka ei juurikaan edisty, koska en ole saanut itseäni liikkumaan tarpeeksi. Vain kevyen ohjelman käyn läpi kerran pari päivässä: niskahartialiikkeitä, olkavarsien pyöritystä, lantion liikkeitä, venytyksiä, lattialla maaten polven koukistusta ja ojentamista, vatsalihasliikkeitä ja venytyksiä. Ohjelma lähinnä pitää vartaloa vetreänä. Se ei ole kuntojumppaa eikä juurikaan kuluta kaloreita. Mutta etten aivan kangistuisi, on hyvä kun saan tehtyä edes tämän ohjelman päivittäin.

Toinen taso elämää on henkinen ja aistillinen elämä, joka on nyt aivan lamassa. Ajattelu ja tunteeni ovat jumissa. Mieheni kanssa sujuu vain pinnallinen keskustelu arkisista asioista ja arkiaskareet. Mihinkään aisteja hivelevään kanssakäymiseen en ole pystynyt. Tuntuu kuin en olisi seksuaalinen olento ollenkaan, vaan vain ihmisen kuori tai naamari. Masennuslääkkeet ovat lamanneet libidoni olemattomiin.

Olen aina pitänyt lukemisesta ja uusien asioiden ajattelemisesta. Lääketieteen uutiset, maailmankaikkeuden ihmeet ja varsinkin TIEDE-lehden artikkelit sekä yhteiskunnalliset ilmiöt ja elämänkatsomusasiat ovat kiinnostaneet minua aina. Minulle tulee Kotilääkäri, Voi hyvin lehti, Tiede-lehti ja Valitut Palat, joissa näitä asioita vähän käsitellään. Lisäksi olen tilannut DVD-sarjan Muinaiset Kulttuurit. DVD-sarjaa olen katsonut vasta pari kolme osaa. Niitä on yli 20. Innostukseni on lamassa. Vaikka ostin sarjan, en nyt olekaan sitä paljoa katsellut. Lukeminenkin on jäänyt vähiin viime aikoina. Lyhyesti sanottuna toinen taso elämääni on hakusessa, jumissa ja lamassa.

Kolmas taso elämääni on hengellinen taso, jolla olen elänyt tiiviimmin. Olen lukenut Raamattua ja löytänyt sieltä lohduttavia ja rohkaisevia tekstejä. Olen rukoillut paljon. Olen rukoillut ja pyytänyt elämää itselleni sekä suojelusta ja varjelusta lähipiirissäni eläville. Kaipaan ehyempää yhteyttä Jumalaan ja Hänen siunaustaan, rauhaansa ja yltäkylläistä elämää.

1 kommentti:

AAMU kirjoitti...

Kiinnostava kuvaus kolmesta tasosta. Luulen, että vastaa monen kokemaa todellisuutta, varsinkin masennuksen myöhäisimmissä vaiheissa, silloin, kun masennus on asettunut pysyväntuntuisesti jonnekin sisällesi.