sunnuntai 9. elokuuta 2009

Olen täällä

Olen täällä auttaakseni toisia,
mutta yhtäkkiä huomaan,
että olen itse avun tarpeessa:
kuuntelemisen, ymmärtämisen.

Tartun puhelimeen -
mutta miten soittaisin itselleni?
Ja kun vastaan,
voinko luottaa itseeni?
Voinko avautua ja tunnustaa
ahdistavia, syyttäviä asioita?
Uskallanko kysyä:
mitä minun pitäisi tehdä?

Vaikeinta on kuunnella itseään,
puhua itselleen -
auttaa itseään.
Onko se välttämätöntä?

Maailma on täynnä ihmisiä,
mutta tänä iltana
olen kahden itseni kanssa.
Puhun, kuuntelen, vaikenen.

Se kestää kauan,
aamuun asti, väsyn.

- Aune Mäkinen -
Lähetä kommentti