lauantai 22. elokuuta 2009

Kissoista



Viikonlopuissa on jotain omaa taikaa. Varsinkin lauantaisin tunnen syvää rauhaa sisimmässäni ja viikon huolet pyrin heittämään olan yli unohduksiin edes yhdeksi päiväksi. Tänäänkin on aurinkoinen aamu ja pihamme pihlajapuut kukoistavat yhä komeampina punaisine marjoineen. Ikkunan näköala houkuttelee ulos kävelemään. Jokohan tuo polvi kestää pienen lenkin teon.

Suunnittelin, että tänä viikonloppuna käyn hakemassa kissasisarukset naapurikaupunginosasta kotiimme. Heidän emäntänsä ei oman henkiläkohtaisen elämäntilanteensa takia pysty pitämän kissoja enää vaan etsii uutta kotia niille. Mieheni Mörrimöykky on sitä mieltä, ettei kotiimme tuoda tyttökissoja. Hän ei niitä huoli. Surullista! Olisin antanut kotini kaveruksille. Emppu kissamme olisi saanut kavereita. Emppu on kasvanut kissalaumassa koko elämänsä ja se näyttää laiskistuneen ja tympiintyyneen, kun ei asunnossa ole elämää. Hän yksin kahden hiljaisen ihmisen kanssa.


Kuvassa Emppu.
Kysyin Mörrimöykyltä, voisiko joskus myöhemmin ajatella kissanpentua asuntoon. "Katsotaan nyt." hän vastasi epäröiden.
Lähetä kommentti