tiistai 7. heinäkuuta 2009

Välipäiviä

Ei mitään uutta auringon alla. Helteisten päivien jälkeen tuli viileämpiä päiviä ja jaksoin yhden vaatekaapin järjestää, vaikka tiukille se otti. Sivut tuli kipeiksi ja jalka rupesi vihoittelemaan. Mutta kipulääke auttoi ja olin onnellinen, että sain työn tehtyä.

Olen aloittanut lukemaan niin monta kirjaa, että huomasin jo menneeni sekaisin niiden ajatuksista. Päätin lukea yhden kirjan loppuun ennenkuin jatkan toista. Jospa nyt siis jatkaisin vain Anthony De Mellon kirjaa Havahtuminen. Olen lukenut tämän kirjan joskus toistakymmentä vuotta sitten. Mutta siitä ei ole jäänyt muistikuvaa, mitä kirja sisältää. Takakansi kehuu: "Paras elämäntaito-opas aikoihin. - - - Havahtuminen pyrkii osoittamaan menestymis- ja suorituskeskeisen arvomaailman moraalikäsityksineen ja ihmissuhde-peleineen ontoksi ja valheelliseksi, ulkoapäin ohjelmoitujen robottien kulissielämäksi, jonka säilymisen ehto on tiedostamattomuus, 'unessa oleminen'. Tästä kirjan nimi."

Välipalana voisi katsella kuvakirjoja Hyppysellinen rohkeutta ja Älä pingota! Jälkimmäinen on kutkuttava kuvateos rättiväsyneille, puhkikuluneille ja lopenuupuneille. Edellisessä on kannustavia kuvia ja lohdun sanoja, jotka piristävät surkeimmankin otuksen.

Jospa näistä kirjoista saisi jotakin järjellistä ja piristävää ajateltavaa, jotta näistä päivistä selviäisi eteenpäin. Suru mataa mieleni pohjalla kuin sininen virta luoden olemiseeni eteenpäin menon tuntua, mutta samalla sellaista kiinnekohdatonta epämääräistä oloa ilman laituria, jolle asettua tai kiinteätä maata, mihin pysähtyä olemaan ja elämään. Nämä päivät ovat minulle epämääräistä utua ja haahuilua - järjestelmällisen elämän etsintää. Edes yhden vaatekaapin verran sain elämääni järjestykseen.
Lähetä kommentti