keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Itsekkyydestä

Luen hitaasti mutta ajatuksella Anthony de Mellon kirjaa Havahtuminen. En jaksa keskittyä siihen pitkiksi ajoiksi, vaan luen pätkän ja mietin lukemaani. Panen kirjan pois ja teen jotain muuta. Ja taas luen pätkän:

”Olen sitä mieltä, että itsekkyys saa alkunsa itsesäilytysvaistosta, joka on syvin ja ensisijaisin vaistomme. Miten kykenemme valitsemaan itseydettömyyden? Sehän olisi melkein samaa kuin olemattomuuden valitseminen. … Lakatkaa kantamasta huonoa omaatuntoa sen tähden, että olette itsekkäitä: kaikki me olemme samanlaisia.”

Joskus olen ollut kovin pahoillani, huomatessani, kuinka itsekäs olen. Mutta Anthony de Mello antaa synninpäästön ja toteaa, että kaikki olemme samanlaisia. Turha odottaa kovin epäitsekästä toimintaa keneltäkään. Jotkut vain esittävät toimintansa niin, että se näyttää kovin epäitsekkäältä, mutta perimmäinen motiivi on kuitenkin itsekäs kullakin.

Sitten de Mello kirjoittaa itsensä löytämisestä, kielteisistä tunteista, riippuvuuksista, onnellisuudesta…

Kesäpäivä kuluu elämänfilosofiaa lueskellen. Mitään muuta en nyt voikaan puuhata, kun oikea polvi kipuilee vieläkin ja oikealle jalalle astuminen on tuskallista. Ei nuo tulehduslääkkeet paljoa auta vaivaani.
Lähetä kommentti