maanantai 27. huhtikuuta 2009

Kukat kuin korut

Elegian "Kukat kuin korut" -sivupohja kertokoon siitä mieleni herkistymisestä, jonka on aikaansaanut kuntoutuskurssi, kevät, luultavasti mielialalääkkeilläkin on oma vaikutuksensa ja Mies, minun oma Mörrimöykkyni on alkanut hymyillä. Nämä kaikki yhdessä ovat tuoneet elämääni eräänlaista keveyttä, koreutta ja kauneutta, joita en viime talvena kokenut. Tämä on uutta. Olen kyllä joskus aiempina vuosina kokenut samaa, mutta tässä on jotain, joka antaa kiksejä.

Ihailen lumen alta paljastuvaa maata ja tuijotan ruohikkoa, joka vielä ruskeana makaa talomme edessä. Mutta siellä täällä näkyy vihreää, nurmikon elonmerkkejä. Joku sanoi jo nähneensä leskenlehden kukkia näilläkin leveysasteilla. Etelä-Suomessahan niitä on ollut jo kauan sitten. Leskenlehti-koruja haluan minäkin bongata...ja muitakin kevään kukkia.

Huomenna on muistettava ottaa kamera mukaan, kun lähden kaupungille. Josko kaupungintalon vieressä kasvavat krookukset olisivat auenneet? Syksylläkö krookuksen sipulit istutetaan? Haluan kissojeni haudoille krookuksia ja oransseja liljoja - en nyt muista niiden nimeä. Aution maalaistalon edustalla kasvaa niitä joka kesä. Ihailen niitä.

Samalle hautausmaalle on haudattu neljä kissaani. Uusimmalla haudalla en ole vielä käynyt. Siellä sojottaa keppi, jossa lukee sukunimeni ja kissan nimi. Vien sinne lyhdyn, jossa poltan kynttilää niiden hetkien muistoksi, jotka jäivät kauniina mieleeni. Ehkä vien myös havuseppeleen sinne.

Ei kommentteja: