torstai 12. maaliskuuta 2009

Toivoa

Lääkäri antoi hiukan toivoa, että Hurmuri vielä toipuu - tosin varauksella, että takajalka saattaa jäädä vajaatoimiseksi. Insuliinihoito on kuitenkin auttanut ja lääkearsenaaliin lisättiin B-vitamiini. Verikokeissa todettiin sokeriarvon olevan jopa alle normaalin, joten insuliiniannosta vähän pienennettiin.

Minä jo ehdin pelätä, että huono takajalka on mennyt kuolioon, kun se eilen oli jäykkä. Mutta ilmeisesti se oli vain liikkumattomuuttaan jäykistynyt, koska kissa ei eilen kävellyt kuin kamarista eteisen kautta keittiöön. Pitänee voimisteluttaa jalkaa ja avittaa kissaa liikkeelle.

Olen iloinen, että saan pitää Hurmurin vielä luonamme. Sen katse on niin söpö, kun se katsoo suoraan silmiin.

4 kommenttia:

hanne kirjoitti...

Hurmuri on suloisen näköinen kisuli...Mitähän rotua?Ei taida olla kotimainen maatiaiskissa..

Eläimet ovat niin viisaita ja ymmärtävät paljon enemmän kuin osaamme kuvitella...Hyviä vointeja Hurmurille!!!

Anonyymi kirjoitti...

Hei, minusta oli ihanaa, että kommentoit blogiani. Sitä kautta löysin sitten sinut. Saako sinut linkitää? Voimaa ja rohkeutta!<3

Emmi.www.emmiemmi.vuodatus.net

bamiella kirjoitti...

Emmi, toki saat linkittää blogini omaasi. Hyvää vointia ja iloista mieltä sinulle!

bamiella kirjoitti...

Hanne, Hurmuri on norjalainen metsäkissa.