lauantai 21. maaliskuuta 2009

Hiljaiseloa

Päivä on kulunut pällistellessä ihmiseloa ja kissan vaivaista vaappumista. Mieheni näyttää kovin masentuneelta. Minä olen jossakin tyhjyyden tilassa. Mies on huolehtinut ateria-ajoista ja kissan vessoista yms. arjen pyörittämisestä. Minä olen istunut netissä ja Kotikadun verran television äärellä.

Siideriä suruun. Tavatonta minulle juoda mitään alkoholipitoista. Nyt juon vastoin kaikkia periaatteitani vähän omenasiideriä ja toivon, että se auttaisi uneen niinkuin eilenkin saunan jälkeen. Mieleni velloo tyhjyyttään kumisten. Minulla ei ole mitään sanottavaa. On vain kova tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi. Epistä!

En minä kuuluisuutta kaipaa enkä joukkoa ihmisiä huutelemaan mielipiteitään tekemisistäni ja tekemättä jättämisistä. Tahdon ihmisiä, jotka lohduttavat surussani ja kannustavat kamppailussani selvitä elämässä hengissä.

Onneksi ystävä tulee huomenna kyläilemään. . .
Lähetä kommentti