tiistai 3. helmikuuta 2009

Taistelu tuulimyllyjä vastaan

Kirjoitin taannoin vajavuuden tunnelukosta, joka syntyi minuun lapsena mummopuoleni - - ja myöhemmin isäpuoleni suhtautumisesta minuun ja äitiini. ks. Vajavuuden tunnelukko


Itkupilli kirjoitti asiaa artikkelissaan:

Taistelu tuulimyllyjä vastaan

"Anna anteeksi maailmalle iskut ja kolhut, niin paranet niista itse. Jos et ole halukas tekemaan sita, niin edelleen raahat mukanasi sen sinulle opettamia uskomuksia itsestasi. Olet niin kauan menneisyyden vanki, kunnes ymmarrat, etta paastamalla vankisi vapaiksi, paaset vihdoin itsekin vapaaksi.

Katkeruuden ja vihan tunteet pitaa hyvaksya, niista ei paase niita piilottamalla, mutta niita ei tarvitse eika pida vaalia oikeutenasi. Niin kauan kuin haluat pitaa niista kiinni, ne seuraavat mukana. Mutta jos olet halukas paastamaan niista irti, niin jo pelkka halukkuus riittaa. Mieli kevenee jo, jos on halukas luopumaan vanhoista luutuneista uskomuksista"

Jollakin tasolla olen jo aikaa sitten päästänyt irti katkeruudesta ja mummopuoleni syyttelystä, joka sekoitti lapsenmieleni aikoinaan. Mutta vieläkin muistot kirpaisevat ja varsinkin isäpuoleni seksuaalinen hyväksikäyttö nostaa vihaa, kun jokin asia tuo sen mieleen.

Mummopuolen ja isäpuolen minua kohtaan syytämät halventavat asenteet olen jättänyt omaan arvoonsa. Mutta kuitenkin, kun heidät muistan, mieltä kirvelee se väärinkohtelu pientä lasta ja esimurkkuikäistä minääni kohtaan. En halua vaalia noita ikäviä muistoja, mutta en voi sille mitään, että kun joku heittää minuun kohdistuvan vähättelevän arvion, mieleeni tulee salamana kirkkaalta taivaalta isäpuolen arvio minusta tytönheitukkani ja huoran pimuna. Kaikki se persoonani halventaminen ja minuun kohdistunut vääryys vain salamana välähtää mieleen, vaikken haluaisi muistaa mitään niistä. Todellakin se on taistelua tuulimyllyjä vastaan, yrittää pitää yllä itseään arvostavaa asennetta huolimatta muistoista kumpuavista ikävistä asioista, jotka yhä vain masentavat, nostavat vihaa ja katkeruutta. Ei niistä tunteista tuosta vain eroon pääse.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!