perjantai 2. tammikuuta 2009

Ongelmia

Minulla on ongelmia: miten yhdistetään masennuksen aiheuttama saamattomuus ja aloitekyvyttömyys sekä painonpudotukseen tarvittava liikunnallisuus ja oikeanlaisen ruuanlaitto.

On helppo sanoa, että tästä se alkaa: ensimmäinen päivä painonpudotusta. Mutta kun tarttis tehdäkin jotain sen eteen. En ole koskaan ollut kiinnostunut ruoanlaitosta. Ja ulko-ovesta ulos lähteminen tuottaa joskus suunnattomia ponnistuksia henkisesti, jopa paniikkia uhmaten on pitänut lähteä kaupungille asioille, niin että on otettava rauhoittava lääke, jotta ulko-oven kynnyksen yli pääsisi. Miten se onkaan vaikeata aina välillä? Jostain vain syöksyy päälle pelkoja ja ahdistus, niin että mieli tekee vain kiepauttaa itsensä tv-tuolin mutkaan, ottaa kirja tai lehti syliin ja unohtua lukemaan (katselemaan) sivuja, sen kuvia ja sanoja. Sanat johdattavat mielen muualle, pois omasta todellisuudesta toisiin maailmankolkkiin, toisten elämään.

En ole löytänyt kertomuksia, kuinka paniikki selätetään ja ahdistus purkautuu. Liikuntaa minulle on ehdotettu, mutta tähän mennessä en ole kokenut hikilenkin muuta kuin ahdistavan henki hieveriin. Hengästymisen sanotaan olevan terveellistä. Mutta kun puuskuttaa keuhkojaan pellolle, pelko siinä vain pahenee, ettei tästä hyvä seuraa.

Ruoanlaittoon tarvitsisin kanss´oikeaa asennetta. Minulla on melkein metri keittokirjoja ja reseptikansioita hyllyssäni. Olen aina jonkun innostamana ostanut kirjan jos toisenkin. On Otavan suuri keittokirja ja Kotiruoka, on Johanssonin Kasvisruokien keittokirja, Rolfin Tarjoa hyvää vähällä vaivalla, on Suuri salaattikirja, Kiireisen kokkaajan keittokirja, Elämäniloa keittiöstä jne. pienempiä vihkosia ja lehtileikkeleitä kansioissa. Niitä katsellessani herää halu, olisi kiva syödä tuota, miltähän tämä maistuisi... Mutta toimeen tarttuminen ja ateriaksi valmistaminen on hakusessa. Ja kun minulla ei ole rutiinia keittiöhommissa, sormi menee suuhun jo ruoka-aineita katsellessa. Paista, friteeraa, kiehauta, keitä... Miten poistaisin vastenmielisyyden ruoanlaittoon?

Se on nähty, että kaupan eineksillä lihoo, vaikka ruoka-annokset eivät ole suuria. Niissä on kai rasvaa ja suolaa turhan paljon. Pitänee katsastaa kaupungin ravintoloiden tarjontaa, olisiko pienituloiselle sopivaa paikkaa?! Epäilenpä, ettei ole. Ja mites heidän kokkaustapansa ottaa selville.

Taidan lannistua alkuunsa, ennenkuin olen grammaakaan laihtunut.

9 kommenttia:

Elegia kirjoitti...

Kannattaisi varmaan aloittaa se liikunta ilman mitään hikilenkkejä, jos ei sellaisista pidä. Miten olisi, jos jalkautuisit lähimaastoon ihan vain sillä asenteella, että käyt vähän kävelemässä ja katselemassa maisemia, hengittelemässä raitista ilmaa? Et siis ottaisi mitään paineita siitä liikunnasta. Pääasia, että vähän tekee. Lenkkien pituutta voi sitten pidentää, kun tuntuu siltä. Mielekkyys säilyy, jos ei aloita rääkkäämällä itseään.

Minullakin on sellainen pieni tavoite tälle vuodelle ulkona liikkumisen suhteen. Olen aika eristäytynyt ja kuntoilukin on siksi jäänyt. Lupasin kuitenkin itselleni yrittää joka päivä mennä edes pienelle lenkille – vaikka vain talon ympäri, jos ei muuta. Minullakin nimittäin tuo ulos lähteminen on joskus todella työn ja tuskan takana.

Ruuanlaittoa en voi muuten minäkään sietää. Helppoja, nopeita ja hyviä (siis ainakin minusta) ruokia ovat uuniperunat/uuniporkkanat/uunikukkakaali. Ei muuta kuin tavara folioon ja uuniin. Lisukkeeksi runsaasti salaattia.

Tsemppiä sinulle, olen hengessä mukana!

bamiella kirjoitti...

Kiitos kommentistasi, Elegia! Kirjoitin aikalailla kärjistäen tuosta hikilenkkeilystä. Tasan kerran viime vuonna yritin JUOSTA linja-autoon, jonka lähtöaika oli juuri ja siitä tuo kammo hengästymiseen. Muuten, ehdin bussiin. Armelias kuljettaja odotti puoli minuuttia yli lähtöajan. Juoksulenkki taitaa olla kaukaista tulevaisuutta meikäläiselle.

Olet oikeassa Elegia, itseään ei kannata ruveta rääkkäämään. Vaan menenpä kamerani kanssa katselemaan maisemia ja sen yksityiskohtia. Sellainen on mukavampi asenne liikuntaan.

Pilviharso kirjoitti...

Onko sinulle ketään lenkkikaveriksi? Silloin matka menisi huomaamatta, kun puhelee toisen kanssa.

bamiella kirjoitti...

Onhan miun Mies ja on Naapuri ja toinenkin, joiden kanssa olen kävellyt lenkkejä. Mutta tuppaavat vetämään niin että hengästyn enkä pysty puhelemaan. Ei viittis usein olla sanomassa, että hiljennetään tahtia, annas kun otan henkeä takaisin.

Halo Efekti kirjoitti...

Einekset kannattaa jättää väliin ja tehdä ihan tavallisista aineksista itse ruokaa. Itse laihduin ja piristyin ihan sillä että siirryin kaupan sapuskoista omatekoisiin. Ihmettelen että mitä helkkaria ne niihin laittavat, kun olin vuosia kuin koomassa tehdasmuonalla.

Liikunnan voi aloittaa myös kävelemällä, ei tarvitse ruveta heti huoksemaan.

Hengessä mukana. Pienistä askelista se lähtee ja vauhtiin päästyään puksuttaa kuin juna. =D

Millan kirjoitti...

Elä ihmeessä lannistu. Olen täällä kovasti kannustamassa, vaikka en itse jaksa elämäntapamuutoksesta haaveillakaan.

Jotta syömällä laihtuisi, ruuan pitäisi olla tosi hyvää, mutta samalla terveellistä. Minä olen löytänyt pari "himoruokaa", jotka ovat hyvin vähäkalorisia. Jos jaksaisit kokeilla jotain, ehkä sinullekin löytyisi samanlainen "porkkana" (makeat, kypsentämättömät porkkanat ovat nimittäin meikäläisen herkkua).

Kuntoilla voi sisätiloissakin. Yhteen aikaan innostuin jumppakuminauhoista. Jos kukkaro kestää on kuntopyöräkin hyvä vaihtoehto tai uusi, kiva jumppavideo...Kaikkea kannattaa kokeilla ja haaveillä vaikka uusista, kauniista vaatteista. Pidän peukkuja :-)

WhySoSerious kirjoitti...

Minäkin täällä sinua tsemppaan vaikka ohjeita en osaa nyt antaakaan!!:)

Katja Tanskanen kirjoitti...

Elelen hiukan samaan tyyliin kuin Elegia.

Ruokaa en varsinaisesti laita kuin ehkä kerran vuodessa. Jos tykkäät hedelmistä tai vihanneksista, syö niitä enemmän kuin aikaisemmin, niin virkistyt taatusti ainakin pikkuisen.

Minä rakastan kävelyä. Se on riittävä liikuntamuoto, jos sitä harrastaa tarpeeksi usein.

Paniikin selättämiseen on vaikea antaa yleispäteviä ohjeita, koska paniikkia on niin monenlaista ja eri syistä johtuvaa.

bamiella kirjoitti...

Katja, tänään (su 4.1.) lisäsin lautaselleni ison annoksen parsakaalia, kukkakaalia ja porkkanaa. Tuli hyvä mieli, kun oikeaoppisesti (yli) puolet lautasen annoksesta oli vihanneksia ja juureksia. Lisäksi vähän perunamuusia ja jauhelihapihvi. Mietin vain, että mitenköhän paljon siitä tuli kilocaloreita...