perjantai 30. tammikuuta 2009

Kerrostalossa

Päivällä kerrostalossa on paljon ääniä, jotka joskus häiritsevät minua. Viime aikoina taas enemmän kuin tavallisesti. (Tavallisesti ei juuri lainkaan.) Lasten kiljahduksia ja juoksentelua, koiran haukuntaa, ihmisten kovaäänistä keskustelua.

Eilen yläkerran naapuri porasi reikiä betoniseinään ja naputteli vasarallaan pitkän aikaa. Ajattelin jo lähteä ystävän luokse pakoon näitä kaikkia ääniä (miten ne ottivatkaan kuulohermoon). Mutta sitten pauke lakkasikin ja lapset rauhoittuivat (syömään kai).

Aikalailla äänimaailma oli kypsentänyt minua. Joskus klo 18 aikaan tuli sellainen olo, että nyt riittää tätä päivää; en jaksa enempää. Halusin nukkumaan. Otin iltalääkkeet ja nukahtamislääkkeen. Menin kamarin sängylle peiton alle ja odotin unta. Nukahdin aika pian.

Unikiintiö tuli sitten täyteen jo pikkutunneilla. Onneksi olo on nyt reippaampi ja se eilisillan tympääntyminen on ohi (vai mitä lie tarmottomuutta ja haluttomuutta ollut).

Aamuyön hiljaisuudessa on kiva työskennellä. Olen säätänyt blogini tekstien värejä ja fonttikokoja, aika-asetuksia laittanut oikein Suomen aikaan yms. pientä viilausta. Nyt tää alkaa olla minusta aika hyvä. Tosin nyt tuntuu, että väriskaala saisi olla voimakkaampi. Itkupillillä ja Elegialla on niin monta blogipohjaa, joita olisi kiva kokeilla. Mutta pidän kuitenkin tämän toistaiseksi. Tämä on sellainen vähän romanttinen ja kiemurainen niinkuin minäkin sisimmältäni olen.
Lähetä kommentti