maanantai 26. tammikuuta 2009

Elämisen kiemuroista

Parina viime päivänä olen keskittynyt muiden blogeihin ja omani on jäänyt päivittämättä. Olen mielenkiinnolla lukenut kertomusta narsistimiehen kanssa elämisestä ja eroaikeista. (Reboot) Järisyttävää, millainen taistelu ihmismielessä käy, kun ollaan elämässä ahtaalla. Myötätuntoni on herännyt kirjoittajaa kohtaan ja sydän syrjällään odotan, mitä jatkossa tapahtuu.

Omassa elämässäni mennään hiljaa hissukseen. En ole jaksanut patistaa itseäni kävelylle, tanssimaan, vesijuoksulle tai muutenkaan liikkumaan. Se vaatisi semmoisen ponnistuksen, jota tässä olotilassa ei minusta irtoa. Omatunto kyllä soimaa, että oman terveyteni takia olisi jotakin liikuntaa harjoitettava. Otan esille kuntovoimistelukasetin ja työnnän sen videolaitteeseeni. Ainakin alkulämmittelyn vedän läpi kohta, kunhan tästä tietokoneen ääreltä poistun.

Mielialani on vähän kohenemaan päin. Viime syksyn ahdistuneisuus on vähentynyt. Tai sitten en nyt vaan ole ollut tilanteissa, joissa paniikkia pukkaa päälle. Kirjoja Avaa tunnelukkosi ja Skeematerapia lukiessani olen oivaltanut omia ajatuskuvioitani, jotka saavat minut häpeämään itseäni ja tuntemaan vajavaiseksi. Toivottavasti kirjoista on apua tunnelukkkojeni avaamiseksi ja pääsisin tielle, jolla elämäni koukerot selviäisivät ja oikenisivat, jotta minulla olisi hyvä olla ja minun kanssani rakkaimpieni ja tuttavienikin olisi hyvä olla. Haluaisin päästä elämään "Tässä ja nyt" -elämää enkä jatkaa "sitku-elämää". Sitten kun olen asiani selvittänyt, sitten kun ymmärrän puolisoani, sitten kun saan itseni liikkeelle, vasta sittenkö elämä aukeaa?

1 kommentti:

pienipyöreä kirjoitti...

Pieneksi piristykseksi. blogissani on sinulle jotain, käväisepä kurkkaamassa:)