lauantai 25. lokakuuta 2008

Voi minua !

Minua ahdistaa tietoisuus siitä, etten ollut kovin vieraanvarainen ystävälle, joka tuli taas tänään kyläilemään. En jaksanut keskustella hänen kanssaan, en tarjonnut mitään syötävää, en kiinnostunut siitä, mitä hän hiljaisella äänellä puhui. Minua vain ärsytti olla tarkasti kuulolla, että osaisin sanoa "hmm", "niin", "ei kai" tms. oikealla äänensävyllä muka kiinnostuksen merkkinä. Ja sitten kun hän meni vessaan, menin kamarin sängylle makaamaan ja laitoin kuulokkeet korvilleni. Ystävä poistui asunnostamme - ja minulle jäi tyhjä, vähän syyllinen olo. Minusta ei koskaan tule loistavaa, vieraanvaraista seuraihmistä. En jaksa, en viitsi, en kykene - - -En edes halua kovin paljon ystäviä ympärilleni passattavaksi. Enkö anna lupaa olla tällainen, koska ahdistun? Mieleni syyttää, etten ollut vieraanvarainen, vastavuoroisessa yhteydessä ystäväni kanssa - -Olin suorastaan tympeä ja epäkorrekti. En haluaisi, että minua kohdellaan näin kuin minä otin vastaan ystäväni tänään.

Ei kommentteja: